Sivut

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Misse-photoshoot



   Photoshoot, shootti = kuvasarja, näin yksinkertaisesti selitettynä. Löysin missileotuksen eilen illalla sängyltäni retkottamasta varsin kuvauksellisena, ja näin syntyi tämä pieni ja hyvin ylimuokattu shootti. Tällaisia kuvasarjoja näkee paljon esimerkiksi keräilynukkeharrastajien blogeissa, mikseipä kissashoottikin toimisi! Misse on melko hankala kuvattava, mutta makuultaan poseeraamisen se osaa.











sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Sairaskertomuksia




    Meillä on sairasteltu viime viikolla oikein urakalla, ja itse olen vieläkin kipeänä. Ensin alkoi oireilla Sheba. Se kävi vessassa tiuhaan tahtiin, mutta tuloksena oli aina vain minipieni kokkare. Huolestuimme äitini kanssa tästä ja epäilimme virtsakiviä, joten maanantaina soiteltiin eläinlääkäriin. Oman paikkakunnan lääkäreillä ei ollut tarvittavia välineitä kissan tutkimiseen, eikä myöskään erikoisruokaa jota se olisi tarvinnut. Siispä tiistaille aika naapuripaikkakunnan klinikalle - samaiselle, jolle olen yrittänyt saada isää varaamaan Necalle kyynärien, lonkkien ja selän kuvausajat.
    Ensiapuna, ennen kuin päästään lääkäriin, kissalle neuvottiin juottamaan runsaasti vettä. Olin yksin kotona Sheban vointia vahtimassa, joten eipä muuta kuin vesiprojekti käyntiin. Arvelin useampien, yllättäen vastaan tulevien vesiastioiden innostavan kissaa juomaan, joten sijoittelin niitä taloon peräti seitsemän kappaletta! Itselläni oli melkoinen varominen etten kaada niitä, mutta kyllä vaan ideani toimi. Kipoista ja kupeista kävivät vuoron perään litkimässä molemmat kissat ja vielä Necakin. Lisäksi Sheballe määrättiin jo kissaa näkemättäkin antibioottikuuri.



Sheba löytää yhden sinne tänne asetelluista vesiastioista.


    Seuraavaksi sairastui Neca. Maanantaina illalla kävin sen kanssa lenkillä ja huomasin koiraparan mahan olevan löysällä. Toisaalta se oli viettänyt viikonlopun isän luona, joten en sen ihmeemmin jäänyt asiaa pohtimaan - sillä on aika usein maha hieman sekaisin sieltä tultuaan, sillä se mikä sopii ajokoirille, ei aina tunnu sopivan Necalle. Kuitenkin aamulla heräsin siihen, että koira kitisi aivan hädissään ulos paljon normaalia aikaisemmin. Kävin sitten sen kanssa pihalla, todetakseni että sen masu on edelleen löysällä ja siksi sillä oli niin kiire ulos. Herättyään äitini ilmoitti käyneensä yöllä kolme kertaa koiran kanssa ulkona saman asian takia. Jostain syystä Neca oli herätellyt häntä eikä minua, oman huoneeni oven taakse se tosiaan tupsahti vinkumaan vasta aamulla.
    Jouduin siis tiistaina jälleen jäämään kotiin (mainittakoon, että missasin siis TET-päiviä apteekissa, jonne olen koko kevään todella halunnut tettiin...) vahtimaan jo kahta sairasta reppanaa. Neca alkoi myös oksennella, ja sainkin sitten olla koko aamun parinkymmenen minuutin välein joko viemässä sitä ulos tai siivoamassa mattoja -  siinä samalla kun koitin tarkkailla Sheban vointia ja tyrkyttää sille vettä.

    Päivällä pääsimme sentään vihdoin sinne lääkäriin Sheban kanssa, ja otimme myös Necan mukaan autoon jos lääkäri ehtisi sanoa siitäkin jotain. Kissaotus nukutettiin tutkimusten ajaksi ja meidät häädettiin odotushuoneeseen siksi aikaa. Kauan me saimmekin odotella, mutta tulokset olivat sitten pienoinen helpotus; virtsakiteitä sekä jokin tulehdus, ei vielä niitä pelättyjä virtsakiviä. Hoidoksi määrättiin se antibioottikuuri loppuun, sekä tarkka erikoisruokavalio jota tulee noudattaa ainakin nyt kontrollikäyntiin asti. Lisäksi kerroimme Necan tilanteen, joten koira sai kolmen päivän annokset jotain ripulilääketahnaa. Sheballe varattiin kontrollikäynti kuukauden päähän ja sainpas tungettua Necalle ne kuvauksetkin samaan syssyyn!

    Sairaskertomukset eivät kuitenkaan tähän lopu, sillä ei kahta ilman kolmatta - minäkään en selvinnyt terveenä tuosta viikosta. Se on syy myös sille, miksen ole tätä postausta tehnyt jo aiemmin. Keskiviikkona kuume nousi yhtäkkiä yli 39 asteeseen ja olen kärsinyt todella varmaan elämäni pahimmasta flunssasta. Tällä hetkellä olen sentään jo pikkuhiljaa toipumaan päin. Toivottavasti tokkurainen olotilani ei kovin pahasti näkynyt tässä postauksessa sekavana tekstinä, yritin parhaani!
    Myös molemmat karvapallot ovat hyvin varmasti selättäneet vaivansa. Necan kohdalla on yhä mysteeri, että mikä sillä oikein loppujen lopuksi oli, mutta pääasia että koira on kunnossa. Kenties sen mahan sekaisuudelle ei edes ollut sen kummempaa syytä, jonkun pöpön vain napannut itselleen jostain. Sheba yrittää tulla toimeen ruokavalionsa kanssa ja käy jo ihan normaalisti vessassa. Toivotaan, että tämä arki tästä lähtee taas sujumaan!
   Aloituskuvassa tosiaan mahakipuisena sohvalla kyhjöttävä Neca, alla nukutuksesta toipuva Sheba koriin aseteltuna: