Meidän kesäkuvat ja -kuulumiset

Aloitetaan vaikka terassilla loikoilevasta Necasta.

Muut kuvissa esiintyvät henkilöt ovatkin sitten Sheba... 

... ja bisse-eläin. Olkaapa hyvät!

... En tiedä mikä tuo tikku tuolla taustalla on, menee varmaan sarjaan #vainpuutarhanhoitojutut 

Kaikki näkyvät samassa kuvassa ainakin osittain! 

 Lehmänaattori-Neca laitumellaan

    Kesä meni niin että hurahti, en ehtinyt tänne kirjoitella ollenkaan. Nämäkin vähäiset kuvat on otettu joskus ennen kuin lähdin Japaniin, huppista.
    Laumalle kuuluu kuitenkin oikein hyvää. Neca sai kuvaustensa tulokset joskus aikaa sitten jo, neidin lonkat ovat siis B/B ja kyynärät 0/0. Mainiossa kunnossa siis nämäkin, emännällä yksi huoli vähemmän agilityradalla juostessa. Koira kun ei välttämättä itse kerro jos kinttuihin sattuu, mutta ainakin nyt tiedetään että tämän asian osalta kaiken pitäisi olla kunnossa. Radoilla tosin ei ollakaan juostu sitten viime vuoden, vaikka keväällä kovaa muka kuntoiltiin agikautta varten. Siinähän se on mennyt meikäläisellä reissussa ja töissä... Ehkä me vielä ehditään piipahtaa kentällä ennen kuin esteet kasataan talvisäilöön. Harmi vaan kun kaikki harjoituspaikat on automatkan päässä. Autohan tässä perheessä on vain isällä, joka ei edes asu samassa taloudessa kanssani. Hienoa kerrassaan.
    Otukset olivat selvästi ikävöineet minua sen kolmen viikon aikana, minkä olin poissa. Sheba ei jättänyt minua rauhaan koko ensimmäisen viikon aikana, kun olin taas kotona. Neca ei tiennyt miten päin se olisi, kun näki minut taas pitkästä aikaa. Missestä en oikein tiedä miten se reagoi, se nyt muutenkin roikkuu minussa jatkuvasti. Hampaillaan. Ajokoirat taas eivät olleet varmaan ihmeemmin huomanneet että olisin ollut mitenkään erityisen kauan poissa, niitä kun en kovin usein näe normaalistikaan. Toki ne ovat aina oikein iloisia kun menen käymään isän luona.

    Muuta ihmeellistä kerrottavaa minulla ei taida olla, kesä on mennyt elukoilla varsin leppoisissa, minulla kiireisissä ja kaikilla pahuksen helteisissä tunnelmissa. Neca-parkakaan ei päässyt uimaan kun meidän koiralampi on saastunut, lienee tuulimyllyrakentamisen syytä. Koko paikka on ihan myllätty...
    Loppuun ihailkaa vielä kuvaa Bisse Hoodista - taustasta ja jousesta kaikki kunnia heille kenen nuo kuvat ovat, en nyt tähän hätään ryhtynyt jousipyssyä ostamaan eikä mitään kivaa metsäkuvaakaan ollut omissa varastoissa joten olin röyhkeä ja otin googlesta:

Kuukauden sekalainen kuvagalleria

    Ettei jää ihan postaamatta tässä kuussa! Mitään kovin erikoista ei olla puuhailtu ja jostain syystä kameraa ei ole tullut pidettyä mukana kovin paljoa. Eläinlääkärissä käytiin, Sheban kontrolli ja Necan kuvaukset. Kissapoika sai tuomiokseen syödä tarkasti määrättyä erikoisruokavaliota ja luultavasti lääkitystäkin koko loppuelämänsä, mikä on herkkupaloja ja erilaisia makuja rakastavalle otukselle tietysti kova paikka. Mutta onpahan ainakin paremmat mahdollisuudet pysyä terveenä. Necan kuvien viralliset tulokset eivät ole vielä tulleet. Eläinlääkäri kuitenkin arvioi että kaikki täysin kunnossa, joskin tuon lantio on vino. Se ei tosin haittaa menoa mitenkään, kun ei ole tähänkään asti haitannut. Pitikö tässäkin asiassa sitten taas tulla emäntäänsä, nimimerkillä skolioosiselkäinen vinolantioinen koiranomistaja. Necalla ei sentään skolioosia ole, se nyt vielä olisikin puuttunut... :'D
    Neca oli myös uudestaan hetken ripuli- ja oksenteluvaivainen, mutta se saatiin lopulta kuriin juurikin koirien ripulointia rauhoittamaan suunnitellulla ruokintakuurilla. Tällä hetkellä laumassa kaikki hyvin, koirien kynsiä vain pitäisi leikata. Siinäpä taas yksi operaatio. Mutta nyt, saatte katsella - kuten otsikko sanookin - sekalaisia kuvia toukokuun varrelta! Kuvat ovat satunnaisia otoksia, joten laatu ei välttämättä ole sitä parasta, mutta pääsettepähän taas kurkkaamaan "posetuskuvien" taakse. Harmikseni näitä on vain viisi, mutta eiköhän me pärjätä. Bissestä olisi kuvia, mutta säästän niitä erääseen toiseen postaukseen, johon olisi tarkoitus koota kissaneidistä enemmänkin kuvamateriaalia.

Neca höpsösti sohvalla. 

Sheba rullasti tuolilla. 

Okei tämä on posetuskuva. Hellepäiväinen Neca edustaa.

Ihan järkyttävän hytky kuva, mutta pakko laittaa, koska Hanskin koira Pörrö on niin suloinen! Yhden Necan pentuaikana tehdyn yhteislenkin lisäksi ollaan tavattu tätä koiraotusta nyt kaksi kertaa, kyllä ne jotenkuten sietävät toisiaan. Ja kuten näkyy, asettuvat myös saman ihmisen luo rapsuteltaviksi. Kuvassa esiintyy siis koirien piirittämän Eericin raajoja :'D

... Ja sitten meidän ajokoirat. Katsokaa nyt noita surkunaamoja! Miten näitä on tarkoitus kuvata, kun ne näyttävät aina tuolta? Ja vielä häkistä katseleva surusilmäinen koira... Kauhean näköistä. Mutta älkää huoliko, sekä Neca että minä pidämme huolta niiden kesäaktivoinnista!

    Otin muuten otusten sivut takaisin luonnoksiksi, sillä päivitän ne oikein kunnolla. Tulevat takaisin sitten, kun saan urakan valmiiksi. Sitten joskus. Kielikurssin jälkeen?

Misse-photoshoot

   Photoshoot, shootti = kuvasarja, näin yksinkertaisesti selitettynä. Löysin missileotuksen eilen illalla sängyltäni retkottamasta varsin kuvauksellisena, ja näin syntyi tämä pieni ja hyvin ylimuokattu shootti. Tällaisia kuvasarjoja näkee paljon esimerkiksi keräilynukkeharrastajien blogeissa, mikseipä kissashoottikin toimisi! Misse on melko hankala kuvattava, mutta makuultaan poseeraamisen se osaa.

Sairaskertomuksia

    Meillä on sairasteltu viime viikolla oikein urakalla, ja itse olen vieläkin kipeänä. Ensin alkoi oireilla Sheba. Se kävi vessassa tiuhaan tahtiin, mutta tuloksena oli aina vain minipieni kokkare. Huolestuimme äitini kanssa tästä ja epäilimme virtsakiviä, joten maanantaina soiteltiin eläinlääkäriin. Oman paikkakunnan lääkäreillä ei ollut tarvittavia välineitä kissan tutkimiseen, eikä myöskään erikoisruokaa jota se olisi tarvinnut. Siispä tiistaille aika naapuripaikkakunnan klinikalle - samaiselle, jolle olen yrittänyt saada isää varaamaan Necalle kyynärien, lonkkien ja selän kuvausajat.
    Ensiapuna, ennen kuin päästään lääkäriin, kissalle neuvottiin juottamaan runsaasti vettä. Olin yksin kotona Sheban vointia vahtimassa, joten eipä muuta kuin vesiprojekti käyntiin. Arvelin useampien, yllättäen vastaan tulevien vesiastioiden innostavan kissaa juomaan, joten sijoittelin niitä taloon peräti seitsemän kappaletta! Itselläni oli melkoinen varominen etten kaada niitä, mutta kyllä vaan ideani toimi. Kipoista ja kupeista kävivät vuoron perään litkimässä molemmat kissat ja vielä Necakin. Lisäksi Sheballe määrättiin jo kissaa näkemättäkin antibioottikuuri.

Sheba löytää yhden sinne tänne asetelluista vesiastioista.

    Seuraavaksi sairastui Neca. Maanantaina illalla kävin sen kanssa lenkillä ja huomasin koiraparan mahan olevan löysällä. Toisaalta se oli viettänyt viikonlopun isän luona, joten en sen ihmeemmin jäänyt asiaa pohtimaan - sillä on aika usein maha hieman sekaisin sieltä tultuaan, sillä se mikä sopii ajokoirille, ei aina tunnu sopivan Necalle. Kuitenkin aamulla heräsin siihen, että koira kitisi aivan hädissään ulos paljon normaalia aikaisemmin. Kävin sitten sen kanssa pihalla, todetakseni että sen masu on edelleen löysällä ja siksi sillä oli niin kiire ulos. Herättyään äitini ilmoitti käyneensä yöllä kolme kertaa koiran kanssa ulkona saman asian takia. Jostain syystä Neca oli herätellyt häntä eikä minua, oman huoneeni oven taakse se tosiaan tupsahti vinkumaan vasta aamulla.
    Jouduin siis tiistaina jälleen jäämään kotiin (mainittakoon, että missasin siis TET-päiviä apteekissa, jonne olen koko kevään todella halunnut tettiin...) vahtimaan jo kahta sairasta reppanaa. Neca alkoi myös oksennella, ja sainkin sitten olla koko aamun parinkymmenen minuutin välein joko viemässä sitä ulos tai siivoamassa mattoja -  siinä samalla kun koitin tarkkailla Sheban vointia ja tyrkyttää sille vettä.

    Päivällä pääsimme sentään vihdoin sinne lääkäriin Sheban kanssa, ja otimme myös Necan mukaan autoon jos lääkäri ehtisi sanoa siitäkin jotain. Kissaotus nukutettiin tutkimusten ajaksi ja meidät häädettiin odotushuoneeseen siksi aikaa. Kauan me saimmekin odotella, mutta tulokset olivat sitten pienoinen helpotus; virtsakiteitä sekä jokin tulehdus, ei vielä niitä pelättyjä virtsakiviä. Hoidoksi määrättiin se antibioottikuuri loppuun, sekä tarkka erikoisruokavalio jota tulee noudattaa ainakin nyt kontrollikäyntiin asti. Lisäksi kerroimme Necan tilanteen, joten koira sai kolmen päivän annokset jotain ripulilääketahnaa. Sheballe varattiin kontrollikäynti kuukauden päähän ja sainpas tungettua Necalle ne kuvauksetkin samaan syssyyn!

    Sairaskertomukset eivät kuitenkaan tähän lopu, sillä ei kahta ilman kolmatta - minäkään en selvinnyt terveenä tuosta viikosta. Se on syy myös sille, miksen ole tätä postausta tehnyt jo aiemmin. Keskiviikkona kuume nousi yhtäkkiä yli 39 asteeseen ja olen kärsinyt todella varmaan elämäni pahimmasta flunssasta. Tällä hetkellä olen sentään jo pikkuhiljaa toipumaan päin. Toivottavasti tokkurainen olotilani ei kovin pahasti näkynyt tässä postauksessa sekavana tekstinä, yritin parhaani!
    Myös molemmat karvapallot ovat hyvin varmasti selättäneet vaivansa. Necan kohdalla on yhä mysteeri, että mikä sillä oikein loppujen lopuksi oli, mutta pääasia että koira on kunnossa. Kenties sen mahan sekaisuudelle ei edes ollut sen kummempaa syytä, jonkun pöpön vain napannut itselleen jostain. Sheba yrittää tulla toimeen ruokavalionsa kanssa ja käy jo ihan normaalisti vessassa. Toivotaan, että tämä arki tästä lähtee taas sujumaan!
   Aloituskuvassa tosiaan mahakipuisena sohvalla kyhjöttävä Neca, alla nukutuksesta toipuva Sheba koriin aseteltuna:

Koira kokeilee

    Blogihiljainen helmikuu takana, kirjoittajalla on ollut varsin vauhdikas alkuvuosi! Mutta nytpä ehdin istahtaa koneen äärelle ja bloggaamaan.

    Otsikostakin voinee päätellä, että Necan kanssa on ryhdytty kokeilemaan kaikenlaisia pieniä elämänmuutoksia. On hankittu valjaat lenkkeilyä helpottamaan ja koiran kaulaa säästämään, opeteltu koirien ohittamista nätisti namien ja seuraa-liikkeen avulla, on muutettu ruokavaliota ja vallattu läheisiä metsäpolkuja useampana päivänä viikossa. Itsellä on mennyt elämä parempaan suuntaan ja totesin, että nyt pistetään koirankin maailma kuntoon kertarysäyksellä. Tulokset näkyvät jo, Neca on iloisempi ja uskokaa tai älkää; tämä kauhean herkkä stressaaja vaikuttaa välillä jopa vähän rennommalta. Hienosti sujuu siis! Tässä postauksessa muutamia kuvia yhdeltä metsälenkiltä, sekä loppuun vielä hieman ruokapuheita.
    Näihin kuviin on muuten testailtu uutta kuvanmuokkausohjelmaa. Ja varoitettakoon myös, että viimeisenä esiintyvä kuva muussaamista odottavasta jauheliha-annoksesta voi olla traumaattinen, ellei ole tottunut katselemaan raakaa lihaa :D

Yksi ainoa poseerauskuva. Lopuissa koira katseleekin sitten ihan muualle. 

Kallioinen ja kivikkoinen polku lammen rannassa. 

Laavulla päin on joku. 

Neca esittelee valjaitaan. 

Laskeudutaan vuorilta alas.

    Niin, se ruoka. Päätin kokeilla kaupan muonille nirsoilleen Necan kanssa kotiruokintaa. Selvitin, miten paljon suunnilleen koira tarvitsee ateriaansa lihaa (ja/tai muuta eläinkunnan tuotetta), kasveja ja erilaisia lisukkeita - ja millaiset tuotteet soveltuvat koiran ruokintaan parhaiten. Sitten vaan aineksia kasaamaan ja kivaksi mössöksi survomaan. Barffauksesta ei siis ole kyse, se menee jo niin rakettitieteeksi.
    Hyvinpä tuo näkyy voivan, muutamia viikkoja olen sitä tällä menetelmällä ruokkinut. Otus syö hyvällä ruokahalulla eikä sitä joudu enää suostuttelemaan kuppinsa ääreen. Olenkin vitsaillut, että Neca on tässä maailmassa varmaan ainoa olento, jolle osaan tehdä kelvollista ruokaa!

Jauhelihaa, salaattia, kurkkua ja tattaria sisältää tämä ateria. Lisäksi mukana on vähän 

rypsiöljyä sekä vettä. Tätä monipuolisempaakin kyllä tarjoillaan, voihan tuonne heitellä kalaa ja 

jotain erimoista lihaakin vielä esimerkiksi.

Saatiin palkintohaaste

    "Liebster tarkoittaa rakastettu, rakkain tai suosikki. Liebster-palkinnon avulla on tarkoitus saada huomiota myös niille blogeille joilla on alle 200 lukijaa. Kun teet Liebster-blog postausta, muista kertoa mitä itse Liebster tarkoittaa ja tietenkin ohjeet, jotka olen tuohon alemmas laittanut."

Ohjeet: 
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin. 

    Fawn tämän lykkäsi meille, kiitos siis hänelle! 

Sitten tulee minulle ongelmia - minne ihmeeseen tämä tästä lähtee eteenpäin? Monilla lukemillani blogeilla, joille palkinnon olisin voinut antaa, on yli 200 lukijaa. Niistäkin, joilla ei ole, pitäisi sitten muka saada valituksi vain viisi. Mutta katsotaan jos tämä löytäisi tiensä näihin blogeihin:

Keisari Klausin muistelmat

Hopeatiikeri

Tähdenlento blogi

sointukuvia

Once a doll, Always a doll (Silvery hei, ei ihan kahta sataa vielä!)

    Olkaapa hyvät! Ja suokaa anteeksi jos tämä tuli kovinkin puskista :'D
Loppuun vielä muutama poseerauskuva Necasta sumun kasteleman turkkinsa kera.

Tavoitekatsaus 2013-14

    Viime vuoden alussa tehdystä listasta toteutuneet kohdat, sekä uudet tavoitteet. Jossain vaiheessa vuotta unohdin tämän listan kokonaan, mutta mitä nyt sitä katselin niin tästä huolimatta aika moni kohta taisi tulla täytettyä.


Venla
x Hihnakäyttäytymisen parantelua
- Paikka-käsky on ihan kivasti saatu alkuun, vaikka kunnolla tuo ei sitä vielä osaakaan.

Dari
x Raahataan tätä mettälle että oppii ajamaan kunnolla. No tuosta oppimisesta en tiedä, mutta metsällä on kyllä käyty.
- Temppuja ei olla opeteltu, agilityä kylläkin
- Kesälomareissulla ei yllättäen käyty ollenkaan, joten tätä ei myöskään sellaiselle saanut mukaan.

Neca
x Hihnakäyttäytyminen sujuvaksi myös maalaisympäristössä
x Kehäesiintymiseen paljon harjoitusta
x Mätsäreitä edes se muutama
x Kesällä vihdoin ja viimein kunnolla agility- ja tokotreeniä. Käytiin jopa parilla agitunnilla, hoksattiin mahdollisuus vähän myöhässä. Loppuivat mokomat niin pian sitten.

Missile
x Lisää lenkitystä
- Katsekontaktia ja keskittymistä ei saatu paranneltua, sillä neidille on hyvin vaikeaa löytää mieluista palkkiota.

Sheba
x Lisää temppuja
x Hihnassa käveleminen kunnolla haltuun. Ainakin melkein kunnolla!
x Pihassa irtiolon opettelua

Uudet tavoitteet - 2014!

Venla
- Edelleen lisää sitä paikka-käskyä, kenties jotain muutakin
- Agilitytreeniä edes niillä hypyillä
- Pyrin kuvaamaan tätä enemmän (haha eeppinen tavoite, mutta minua häiritsee ajokoirakuvieni hyvin pieni määrä)

Dari
- No jos nyt sinne mätsäriin?
- Tästäkin lisää kuvia
- Dariakin vähän useammin tänne meille käymään isän luota

Neca
- Agilitya. Paljon. Mitään kisatavoitteita en uskalla laittaa, katsotaan nyt mihin asti päästään
- Sosiaalistusta ja erilaisiin tilanteisiin ja ääniin totutusta
- Lisää temppuja ja tokoilua
- Mätsäreitä ja mahdollisuuksien mukaan myös virallisia

Missile
- Yritetään etsiä jotain sopivaa palkkaa edelleen. Jossei tätä ala vieläkään kiinnostaa niin taidan luovuttaa...

Sheba
- Agilitya ja temppukoulutusta
- Jospa saisin tämän opetettua olemaan raapimatta oveani viidestä aamulla siihen asti, kunnes se saa ruokaa. Herättelee mokoma
- Vielä lenkkiharjoittelua


    Sellaista. Rakastan listoja ja olen todennut nämä oikein hyödyllisiksi, kun joutuu itsekin miettimään että mikä näissä otuksissa on vielä kesken. Valmiiksi kai yksikään eläin ei koskaan tule, suurin piirtein jokaiselta näistä löytyi nytkin jotain kehitettävää. Missilen kohdalla oli vaikeinta, se on perus kotikissa (eikä enää edes minun vaan tosiaan äitini oma) joten en kauheasti mitään meinannut sille keksiä. Omilleni löydän helpoimmin tavoitteita. Katsotaan sitten taas, pysyykö lista allekirjoittaneella muistissa ja tapahtuuko mitään edistymistä!

Lauma ja vuosi 2013

    Ihan vain tsekkaus siihen, mitä vuoteemme on kuulunut; muistelua ja julkaisemattomia kuvia. Kuvat ovat satunnaisia otoksia arjen keskeltä ja valottavat kenties meidän perus elämänmenoa vähän lisää. Tämä postaus sisältää vain vuoden tarkastelua kuukausi kerrallaan. Vuoden alussa tekemäni tavoitelistan katsastus sekä uudet tavoitteet tulevat omaan, erilliseen postaukseen. Varautukaa kuitenkin siihen, että varsinkin tästä tulee pitkä!

Tammikuu

Neca ja lempiharrastus - hengityshuurujen jahtaaminen. 

Misse-neiti ottaa rennosti keskellä lattiaa.

    Tammikuu oli varsin hiljainen kuukausi meidän osaltamme. Ainoa tavallisesta tylsästä elelemisestä poikkeava asia lienee se, että Neca alkoi syödä enemmän ja lihoikin hieman.

Helmikuu

Bisseotus pöllöilee tyynykasan päällä. 

Sheban epätoivoinen hellyydenosoitus. Tätä näkee usein. 

Neca riehuu vieressäni sängylläni (joka oli remontin takia olohuoneessa). 

Dari meillä kotona tutustumassa löytämäänsä leluun - kissojen wubbapötkylään.

Takana Neca häntä seinää vasten liiskattuna.

Sheba ahtautuu pieneen muovirasiaan.

    Helmikuussa Sheban lapojen kohdille ilmestyi outo, karvaton läikkä. Siitä päästiin eroon antibiooteilla ja ruokavalion muutoksella. Kissoille ostettiin tuolloin Brit Caren ruokaa, joka on erityisesti tarkoitettu allergiaherkille kissoille. Suurin piirtein tässä samassa on sitten pysytty, eikä Sheba ole enää kaljuuntunut.

    Necalle tehtiin mahtilöytö Mustin ja Mirrin leluosastolta; Skinneez-kettu, vinkuotus jossa ei ole täytettä. Siitä tuli koiran lempilelu, joka itse asiassa kestikin leikeissä melkein koko loppuvuoden. Nyt tilalle on ostettu uusi, isompi ja venyvä kettu. Tämä ei kuitenkaan taida korvata sitä vanhaa ja rakkainta.

Maaliskuu

Elegantti Misse ja hattu. 

Sheba näkee vaivaa Activia-jogurttia saadakseen.

... Jogurtti maistuu molemmille kissoille! 

Tässä yksi Sheban lempipuuhista. Se tykkää seurata keppiä, kun sellaista kuljettaa ilmassa. 

"Aagh, tää keppi kääntyy!"

    Myöskin melko hiljainen kuukausi. Sheba löysi uuden lempiharrastuksen keppien seuraamisesta - ei siis pyydystämisestä niinkään, vaan nimenomaan seuraamisesta. Lisäksi kissamme rakastuivat jogurttiin.

Huhtikuu

Hanki kantaa, ei kanna, kantaa, ei... 

Misse edustaa.

    Tässä kuussa ulkoiltiin useamman laumalaisen porukoilla vähän tavallista enemmän, sekä tutkittiin Necan kanssa tulvavesiä. Neca lihoi aivan valtavaksi ja laihtui saman tien takaisin entisiin mittoihinsa. Sen kanssa harjoiteltiin myös paljon ketteryyttä ja tasapainoa esimerkiksi puupinojen avulla.

Toukokuu

Häntä. Mitä muuta tähän voi sanoa? 

Neca poseeraa uusissa lenkkimaastoissamme.  

Sheba leikkii wubbapötköllä vähän omaperäisesti.

    Toukokuussa uskaltauduin viemään Necan täällä meillä päin pururadoilla ja muilla reiteillä varustettuun metsään juoksentelemaan vapaana. Otus käyttäytyi siellä yllättävän hyvin, tullen aina kutsusta luokse jos vaikkapa vastaantulijoita ilmestyi näköpiiriin. Tästä paikasta on tullut yksi suosikkikohteistamme, jos jollekin pidemmälle lenkille ollaan lähdössä.

    Sheban kanssa harjoiteltiin ahkerasti agilitya ja Necaa alettiin kuljettaa mätsäreissä pikkuhiljaa enemmän.

Kesäkuu

 Kesäpäivä tuolia pukkivan misseotuksen kanssa.

Emäntänsä sängylle peittojen kera piiloutunut, ukkosta pelkäävä ja pelosta läähättävä Neca.

    Kesä oli Necalle kauheaa aikaa monien ukkostensa takia. Koira pelkää niitä (kuten muitakin kovia ääniä) ja läähättää ja kuolaa aivan hädissään. Onneksi ukkospäivien lomassa ehdittiin ulkoilla paljon ja nauttia aurinkoisista säistä. Uusia harjoittelumahdollisuuksiakin löydettiin taas renkaan ja lavapinon muodossa. Juurikin kesäkuussa treenattiin taas paljon näitä hauskoja ninja- / taistelutaitoja. Neca tykkää kovasti vähän erilaisesta, haastavammasta tekemisestä.

Heinäkuu

Yksi aiemmin julkaisematon leikkikuva penskan kanssa. 

Neca tykkää kukista.

    Heinäkuussa Neca tutustui naapurissa hetken asuneeseen pentuun ja pääsi pari kertaa leikkimäänkin sen kanssa. Nämä naapurit kuitenkin muuttivat pian koiran ottamisen jälkeen pois ja Necsu jäi jälleen ilman leikkikaveria.

    Muutoin tämä kuukausi sujuikin aika hiljaisissa merkeissä - lukuunottamatta Necan ensimmäistä virallista näyttelyä! Se meni aivan loistavasti ja aiheutti kovan kehäinnostuksen ainakin minulle jossei koirallekin. Näyttelyreissulla Neca pääsi jälleen tutustumaan mereen ja kävelemään mm. venelaiturilla.

    Heinäkuussa tuli myös tasan vuosi Netan kuolemasta. En oikein osaa suhtautua asiaan, sillä toisaalta siitä tuntuu olevan ikuisuus - ja toisaalta tuntuu siltä, että juuri äskenhän Netsu vielä oli kanssamme. Olen saanut huomata olevani niitä ihmisiä, joille uusi lemmikki olisi paras keino toipumiseen yhden rakkaan kuoltua (tietenkin riittävän pitkän suruajan jälkeen vasta). Valitettavasti minulla ei ole tässä huushollissa valtaa asiaan, joten en ole vieläkään päässyt eroon tyhjästä olosta sisimmässäni.

Elokuu

Sheban vampyyrihampaat. 

Pörröinen. 

Yritys ottaa Necasta edustuskuvia.

    Elokuussa Neca kävi paljon uimassa, yhdessä mätsärissä ja Sheba kasvatti muhkean turkin. Ajattelimme ensin sen johtuvan aikuistumisesta tai jotain, mutta sitten tajusimme sen olleen paljon ulkona myöhäänkin, kylmenevissä illoissa. Se oli siis sittenkin talviturkki, kissa vain ulkoili enemmän kuin aiempina syksyinä! Myöhemmin, ulkoilukauden päätyttyä kissojen osalta, tuo karva putosi pois valtavina möykkyinä.
    Löysin myös pentukuvia Necasta isän koneelta. Onneksi ehdin pelastaa parhaat blogin puolelle, sillä melko pian koko kone hajosi ja loput kuvat menivät sen mukana.

Syyskuu

Sheban turkki se vaan kasvoi. 

Neca ja rusetti. 

    Blogin suhteen hiljaiseloa. Syyskuussa Neca vietti melko paljon aikaa meillä. Silloin aloin myös tosissani huolestua sen arkuudesta ja stressaantuneisuudesta. Yritin löytää niille syytä ja ryhdyin miettimään, mitä sille voisi tehdä. Neuvojen ja vinkkien etsiminen oli melkoisen hankalaa, eikä vielä päästy oikeastaan mihinkään päin.

Lokakuu

Necsu tutkii jokea. 

Julkaisematon suokuva. 

Dari surusilmä ja hiekkaa nenässä.

    Lokakuussa meidän oli tarkoitus mennä Necan kanssa jälleen näyttelyyn, mutta myöhästyimme ilmoittautumisesta. Neca vietti jälleen paljon aikaa luonani ja otin asiakseni yrittää totuttaa sitä uusiin asioihin. Siispä lenkkeilimme paljon keskustan suunnalla ja kohtasimme mm. kaksi junaa. Ensimmäisellä kerralla olimme vähän turhankin lähellä rataa ja koira pelästyi kovasti. Toisen kolistellessa ohitse olimme ehtineet vähän kauemmas ja tällä kertaa Neca istui melko rauhallisesti katselemassa.

Marraskuu

Harvinainen yhteinen torkkuhetki. 

Venla istumassa hassusti. 

Neca matkalla Ouluun. Se tahtoisi viereeni takapenkille...

Miettikää muuten, miten epätasapainoiselta se näyttäisi ilman toista korvaa!

    Marraskuussakaan en ehtinyt bloggailla. Tässä kuussa treenattiin agilitya kaikkien koirien kanssa omassa pihassa. Isä epäili kovasti Venlan kykyjä, mutta erehtyi koirastaan jälleen; Venla on vain kouluttamaton, ei tyhmä. Pohjimmiltaan koiravanhus on fiksu ja yhteistyöhaluinen sekä yllättävän nopea oppimaan, sen minä olen sen kanssa toimiessani huomannut. En ottanut sen kanssa muita esteitä kuin hyppyjä, mutta niissä sujuivatkin sitten melko hankalatkin kuviot vain parin koulutustuokion jälkeen. Hihnassa ajokoiria täytyy valitettavasti pitää, mikä hankaloittaa varsinkin juuri agilitya paljon.
    Neca matkusti kanssamme Ouluun (minä lähdin siis sinne Chibiconiin) ja yöpyi ensimmäistä kertaa eläessään muualla kuin kotona tai asuntoautossa. Majoituimme kivassa pikku motellissa. Otus pärjäili siellä ihan hyvin, mitä nyt oli vähän hämmentynyt ja oksensi yöllä. Matkapahoinvointia?

Joulukuu

Sheba ilmeilee emäntänsä radion vieressä. 

Ja kyllä, radiollani on rusetti. Vieläkö minut otetaan vakavasti? Jos otetaan, kerrottakoon,

että kellollanikin on rusetti!

Neca juoksentelee pellolla. Tätäkin näkee erittäin usein. 

Misse ihmettelee kuusta. 

Sheba tahtoisi leikkiä kynttilöiden johdolla. 

Sillä aikaa, kun äitee koristelee kuusta, Sheba pyrkii syömään sen.

    Vuoden loppua kohden löysin yhä enemmän tietoa siitä, miten Necan kanssa kannattaisi toimia. Sosiaalistusta ja selkeämpiä sääntöjä. Tämän on todettu toimivan. Yritän pitää koiraa enemmän täällä itselläni, nyt se on ollut paljon isän luona ja takapakkia on tullut vähän. Mutta vain vähän.
    Koira on kuitenkin yllättänyt minut useaan otteeseen, myös silloin kun se antoi pikkutytön silittää itseään iltalenkillä. Tuo kun pelkää lapsia kuollakseen, mutta istui silti suhteellisen rauhallisena vieressäni tytön paijatessa sitä. Ehkä tuo vielä oppii, ettei muksuissa yleensä ole mitään pelkäämisen aihetta. Joulukuussa ollaan Necan kanssa harjoiteltu myös kosketuskeppiä, jonka avulla olisi tulevaisuudessa tarkoitus totuttaa sitä pelottaviin asioihin ja tilanteisiin.
    Joululahjoja taisivat saada lähinnä vain kissat, koirille sitten jotain herkkuja. Sheba ja bisseotus saivat kumpikin pahvilaatikon, joka oli täynnä pakkausmuovia ja muovin alla muikkuja. Sheba osasi kaivaa kalat esiin, Misse sen sijaan ihastui ikihyväksi muoveihinsa ja keskittyikin lähinnä niiden järsimiseen.

    Siinäpä meidän vuosi näin randomisti tiivistettynä. Suokaa anteeksi jos tuolla on paljonkin kirjoitusvirheitä, en huomaa niitä kovin helposti - ja silmissäni vilisee kaiken tämän kirjoittamisen ja tarkistamisen jäljiltä. Vuosikatsauksen tekeminen oli itse asiassa oikein mielenkiintoista, joskin minun muistillani vähän hankalaa ja uuvuttavaa :'D