Isän luona ollessani treenasin Necan kanssa ulkona ja myös kuvasin sitä kun pidimme taukoa.
 |
| Ota koppi! |
Necsulla on tosiaan ninjakoulutus tällä hetkellä menossa! Tuolien varaan tuetuilla laudoilla hyppiminen sujuu jo oikein hyvin, samoin viistoa puulevyä vasten hyppääminen ja heti takaisin ponnahtaminen. Gingasta vedän näitä ideoita, otan joitain suht helppoja liikkeitä ja mietin, miten ne saisi koiralle opetettua. Saa nyt nähdä oppiiko tuo koskaan mitään varsinaisia ninjaliikkeitä, mutta ei se mikään toivoton tapaus ole! =D
Neca rakastaa tätä touhua, se kun on vähän kuin agilityä, mutta vaatii enemmän myös aivotyötä ja sehän tuolle rodulle sopii loistavasti. Kovin pitkiä treenejä ei voi kerralla vetää, sillä tämä on myös koiralle fyysisesti hieman agia raskaampaa.
Pari kertaa otus on arvioinut hyppymatkan väärin ja mätkähtänyt maahan (tästä syystä on hyvä, että käyttämäni tuolit ovat matalia!). Se kuitenkin vain vilkaisi ympärilleen ja yritti käskemättä uudestaan. Sama sinnikkyys Necasta näkyi jo pikkupentuna: pihallamme oli iso hiekkakasa, jolle koira yritti kielloista huolimatta jatkuvasti kiivetä, kun vain vähänkin omistaja vilkaisi eri suuntaan. Se ei millään päässyt ylös asti, koska kasan reuna oli niin jyrkkä. Monet kerrat se luisui sieltä hiekka- ja kivivyörymän kanssa alas, mutta yritti aina uudestaan. Kerran se tuli niin kovalla vauhdilla alas, että ontui sen jälkeen. Samaa jatkui varmaan monta viikkoa, ja sinä aikana penska tietty kasvoi. Yhtenä päivänä ihmettelin, että minne se kakara katosi. Äkkäsin Necsun hiekkakasan päältä istumasta ja katsomasta minua turkki sotkussa ja hiekkaa kuonossa, mutta naamallaan ylpeä ja voitonriemuinen ilme =D
Loppukevennys: Hämmästynyt Neca
 |
| Tämän ilmeen nähtyäni en voinut olla lisäämättä tuota tekstiä! |
