Meidän kesäkuvat ja -kuulumiset

Aloitetaan vaikka terassilla loikoilevasta Necasta.

Muut kuvissa esiintyvät henkilöt ovatkin sitten Sheba... 

... ja bisse-eläin. Olkaapa hyvät!

... En tiedä mikä tuo tikku tuolla taustalla on, menee varmaan sarjaan #vainpuutarhanhoitojutut 

Kaikki näkyvät samassa kuvassa ainakin osittain! 

 Lehmänaattori-Neca laitumellaan

    Kesä meni niin että hurahti, en ehtinyt tänne kirjoitella ollenkaan. Nämäkin vähäiset kuvat on otettu joskus ennen kuin lähdin Japaniin, huppista.
    Laumalle kuuluu kuitenkin oikein hyvää. Neca sai kuvaustensa tulokset joskus aikaa sitten jo, neidin lonkat ovat siis B/B ja kyynärät 0/0. Mainiossa kunnossa siis nämäkin, emännällä yksi huoli vähemmän agilityradalla juostessa. Koira kun ei välttämättä itse kerro jos kinttuihin sattuu, mutta ainakin nyt tiedetään että tämän asian osalta kaiken pitäisi olla kunnossa. Radoilla tosin ei ollakaan juostu sitten viime vuoden, vaikka keväällä kovaa muka kuntoiltiin agikautta varten. Siinähän se on mennyt meikäläisellä reissussa ja töissä... Ehkä me vielä ehditään piipahtaa kentällä ennen kuin esteet kasataan talvisäilöön. Harmi vaan kun kaikki harjoituspaikat on automatkan päässä. Autohan tässä perheessä on vain isällä, joka ei edes asu samassa taloudessa kanssani. Hienoa kerrassaan.
    Otukset olivat selvästi ikävöineet minua sen kolmen viikon aikana, minkä olin poissa. Sheba ei jättänyt minua rauhaan koko ensimmäisen viikon aikana, kun olin taas kotona. Neca ei tiennyt miten päin se olisi, kun näki minut taas pitkästä aikaa. Missestä en oikein tiedä miten se reagoi, se nyt muutenkin roikkuu minussa jatkuvasti. Hampaillaan. Ajokoirat taas eivät olleet varmaan ihmeemmin huomanneet että olisin ollut mitenkään erityisen kauan poissa, niitä kun en kovin usein näe normaalistikaan. Toki ne ovat aina oikein iloisia kun menen käymään isän luona.

    Muuta ihmeellistä kerrottavaa minulla ei taida olla, kesä on mennyt elukoilla varsin leppoisissa, minulla kiireisissä ja kaikilla pahuksen helteisissä tunnelmissa. Neca-parkakaan ei päässyt uimaan kun meidän koiralampi on saastunut, lienee tuulimyllyrakentamisen syytä. Koko paikka on ihan myllätty...
    Loppuun ihailkaa vielä kuvaa Bisse Hoodista - taustasta ja jousesta kaikki kunnia heille kenen nuo kuvat ovat, en nyt tähän hätään ryhtynyt jousipyssyä ostamaan eikä mitään kivaa metsäkuvaakaan ollut omissa varastoissa joten olin röyhkeä ja otin googlesta:

Kuukauden sekalainen kuvagalleria

    Ettei jää ihan postaamatta tässä kuussa! Mitään kovin erikoista ei olla puuhailtu ja jostain syystä kameraa ei ole tullut pidettyä mukana kovin paljoa. Eläinlääkärissä käytiin, Sheban kontrolli ja Necan kuvaukset. Kissapoika sai tuomiokseen syödä tarkasti määrättyä erikoisruokavaliota ja luultavasti lääkitystäkin koko loppuelämänsä, mikä on herkkupaloja ja erilaisia makuja rakastavalle otukselle tietysti kova paikka. Mutta onpahan ainakin paremmat mahdollisuudet pysyä terveenä. Necan kuvien viralliset tulokset eivät ole vielä tulleet. Eläinlääkäri kuitenkin arvioi että kaikki täysin kunnossa, joskin tuon lantio on vino. Se ei tosin haittaa menoa mitenkään, kun ei ole tähänkään asti haitannut. Pitikö tässäkin asiassa sitten taas tulla emäntäänsä, nimimerkillä skolioosiselkäinen vinolantioinen koiranomistaja. Necalla ei sentään skolioosia ole, se nyt vielä olisikin puuttunut... :'D
    Neca oli myös uudestaan hetken ripuli- ja oksenteluvaivainen, mutta se saatiin lopulta kuriin juurikin koirien ripulointia rauhoittamaan suunnitellulla ruokintakuurilla. Tällä hetkellä laumassa kaikki hyvin, koirien kynsiä vain pitäisi leikata. Siinäpä taas yksi operaatio. Mutta nyt, saatte katsella - kuten otsikko sanookin - sekalaisia kuvia toukokuun varrelta! Kuvat ovat satunnaisia otoksia, joten laatu ei välttämättä ole sitä parasta, mutta pääsettepähän taas kurkkaamaan "posetuskuvien" taakse. Harmikseni näitä on vain viisi, mutta eiköhän me pärjätä. Bissestä olisi kuvia, mutta säästän niitä erääseen toiseen postaukseen, johon olisi tarkoitus koota kissaneidistä enemmänkin kuvamateriaalia.

Neca höpsösti sohvalla. 

Sheba rullasti tuolilla. 

Okei tämä on posetuskuva. Hellepäiväinen Neca edustaa.

Ihan järkyttävän hytky kuva, mutta pakko laittaa, koska Hanskin koira Pörrö on niin suloinen! Yhden Necan pentuaikana tehdyn yhteislenkin lisäksi ollaan tavattu tätä koiraotusta nyt kaksi kertaa, kyllä ne jotenkuten sietävät toisiaan. Ja kuten näkyy, asettuvat myös saman ihmisen luo rapsuteltaviksi. Kuvassa esiintyy siis koirien piirittämän Eericin raajoja :'D

... Ja sitten meidän ajokoirat. Katsokaa nyt noita surkunaamoja! Miten näitä on tarkoitus kuvata, kun ne näyttävät aina tuolta? Ja vielä häkistä katseleva surusilmäinen koira... Kauhean näköistä. Mutta älkää huoliko, sekä Neca että minä pidämme huolta niiden kesäaktivoinnista!

    Otin muuten otusten sivut takaisin luonnoksiksi, sillä päivitän ne oikein kunnolla. Tulevat takaisin sitten, kun saan urakan valmiiksi. Sitten joskus. Kielikurssin jälkeen?

Misse-photoshoot

   Photoshoot, shootti = kuvasarja, näin yksinkertaisesti selitettynä. Löysin missileotuksen eilen illalla sängyltäni retkottamasta varsin kuvauksellisena, ja näin syntyi tämä pieni ja hyvin ylimuokattu shootti. Tällaisia kuvasarjoja näkee paljon esimerkiksi keräilynukkeharrastajien blogeissa, mikseipä kissashoottikin toimisi! Misse on melko hankala kuvattava, mutta makuultaan poseeraamisen se osaa.

Sairaskertomuksia

    Meillä on sairasteltu viime viikolla oikein urakalla, ja itse olen vieläkin kipeänä. Ensin alkoi oireilla Sheba. Se kävi vessassa tiuhaan tahtiin, mutta tuloksena oli aina vain minipieni kokkare. Huolestuimme äitini kanssa tästä ja epäilimme virtsakiviä, joten maanantaina soiteltiin eläinlääkäriin. Oman paikkakunnan lääkäreillä ei ollut tarvittavia välineitä kissan tutkimiseen, eikä myöskään erikoisruokaa jota se olisi tarvinnut. Siispä tiistaille aika naapuripaikkakunnan klinikalle - samaiselle, jolle olen yrittänyt saada isää varaamaan Necalle kyynärien, lonkkien ja selän kuvausajat.
    Ensiapuna, ennen kuin päästään lääkäriin, kissalle neuvottiin juottamaan runsaasti vettä. Olin yksin kotona Sheban vointia vahtimassa, joten eipä muuta kuin vesiprojekti käyntiin. Arvelin useampien, yllättäen vastaan tulevien vesiastioiden innostavan kissaa juomaan, joten sijoittelin niitä taloon peräti seitsemän kappaletta! Itselläni oli melkoinen varominen etten kaada niitä, mutta kyllä vaan ideani toimi. Kipoista ja kupeista kävivät vuoron perään litkimässä molemmat kissat ja vielä Necakin. Lisäksi Sheballe määrättiin jo kissaa näkemättäkin antibioottikuuri.

Sheba löytää yhden sinne tänne asetelluista vesiastioista.

    Seuraavaksi sairastui Neca. Maanantaina illalla kävin sen kanssa lenkillä ja huomasin koiraparan mahan olevan löysällä. Toisaalta se oli viettänyt viikonlopun isän luona, joten en sen ihmeemmin jäänyt asiaa pohtimaan - sillä on aika usein maha hieman sekaisin sieltä tultuaan, sillä se mikä sopii ajokoirille, ei aina tunnu sopivan Necalle. Kuitenkin aamulla heräsin siihen, että koira kitisi aivan hädissään ulos paljon normaalia aikaisemmin. Kävin sitten sen kanssa pihalla, todetakseni että sen masu on edelleen löysällä ja siksi sillä oli niin kiire ulos. Herättyään äitini ilmoitti käyneensä yöllä kolme kertaa koiran kanssa ulkona saman asian takia. Jostain syystä Neca oli herätellyt häntä eikä minua, oman huoneeni oven taakse se tosiaan tupsahti vinkumaan vasta aamulla.
    Jouduin siis tiistaina jälleen jäämään kotiin (mainittakoon, että missasin siis TET-päiviä apteekissa, jonne olen koko kevään todella halunnut tettiin...) vahtimaan jo kahta sairasta reppanaa. Neca alkoi myös oksennella, ja sainkin sitten olla koko aamun parinkymmenen minuutin välein joko viemässä sitä ulos tai siivoamassa mattoja -  siinä samalla kun koitin tarkkailla Sheban vointia ja tyrkyttää sille vettä.

    Päivällä pääsimme sentään vihdoin sinne lääkäriin Sheban kanssa, ja otimme myös Necan mukaan autoon jos lääkäri ehtisi sanoa siitäkin jotain. Kissaotus nukutettiin tutkimusten ajaksi ja meidät häädettiin odotushuoneeseen siksi aikaa. Kauan me saimmekin odotella, mutta tulokset olivat sitten pienoinen helpotus; virtsakiteitä sekä jokin tulehdus, ei vielä niitä pelättyjä virtsakiviä. Hoidoksi määrättiin se antibioottikuuri loppuun, sekä tarkka erikoisruokavalio jota tulee noudattaa ainakin nyt kontrollikäyntiin asti. Lisäksi kerroimme Necan tilanteen, joten koira sai kolmen päivän annokset jotain ripulilääketahnaa. Sheballe varattiin kontrollikäynti kuukauden päähän ja sainpas tungettua Necalle ne kuvauksetkin samaan syssyyn!

    Sairaskertomukset eivät kuitenkaan tähän lopu, sillä ei kahta ilman kolmatta - minäkään en selvinnyt terveenä tuosta viikosta. Se on syy myös sille, miksen ole tätä postausta tehnyt jo aiemmin. Keskiviikkona kuume nousi yhtäkkiä yli 39 asteeseen ja olen kärsinyt todella varmaan elämäni pahimmasta flunssasta. Tällä hetkellä olen sentään jo pikkuhiljaa toipumaan päin. Toivottavasti tokkurainen olotilani ei kovin pahasti näkynyt tässä postauksessa sekavana tekstinä, yritin parhaani!
    Myös molemmat karvapallot ovat hyvin varmasti selättäneet vaivansa. Necan kohdalla on yhä mysteeri, että mikä sillä oikein loppujen lopuksi oli, mutta pääasia että koira on kunnossa. Kenties sen mahan sekaisuudelle ei edes ollut sen kummempaa syytä, jonkun pöpön vain napannut itselleen jostain. Sheba yrittää tulla toimeen ruokavalionsa kanssa ja käy jo ihan normaalisti vessassa. Toivotaan, että tämä arki tästä lähtee taas sujumaan!
   Aloituskuvassa tosiaan mahakipuisena sohvalla kyhjöttävä Neca, alla nukutuksesta toipuva Sheba koriin aseteltuna:

Koira kokeilee

    Blogihiljainen helmikuu takana, kirjoittajalla on ollut varsin vauhdikas alkuvuosi! Mutta nytpä ehdin istahtaa koneen äärelle ja bloggaamaan.

    Otsikostakin voinee päätellä, että Necan kanssa on ryhdytty kokeilemaan kaikenlaisia pieniä elämänmuutoksia. On hankittu valjaat lenkkeilyä helpottamaan ja koiran kaulaa säästämään, opeteltu koirien ohittamista nätisti namien ja seuraa-liikkeen avulla, on muutettu ruokavaliota ja vallattu läheisiä metsäpolkuja useampana päivänä viikossa. Itsellä on mennyt elämä parempaan suuntaan ja totesin, että nyt pistetään koirankin maailma kuntoon kertarysäyksellä. Tulokset näkyvät jo, Neca on iloisempi ja uskokaa tai älkää; tämä kauhean herkkä stressaaja vaikuttaa välillä jopa vähän rennommalta. Hienosti sujuu siis! Tässä postauksessa muutamia kuvia yhdeltä metsälenkiltä, sekä loppuun vielä hieman ruokapuheita.
    Näihin kuviin on muuten testailtu uutta kuvanmuokkausohjelmaa. Ja varoitettakoon myös, että viimeisenä esiintyvä kuva muussaamista odottavasta jauheliha-annoksesta voi olla traumaattinen, ellei ole tottunut katselemaan raakaa lihaa :D

Yksi ainoa poseerauskuva. Lopuissa koira katseleekin sitten ihan muualle. 

Kallioinen ja kivikkoinen polku lammen rannassa. 

Laavulla päin on joku. 

Neca esittelee valjaitaan. 

Laskeudutaan vuorilta alas.

    Niin, se ruoka. Päätin kokeilla kaupan muonille nirsoilleen Necan kanssa kotiruokintaa. Selvitin, miten paljon suunnilleen koira tarvitsee ateriaansa lihaa (ja/tai muuta eläinkunnan tuotetta), kasveja ja erilaisia lisukkeita - ja millaiset tuotteet soveltuvat koiran ruokintaan parhaiten. Sitten vaan aineksia kasaamaan ja kivaksi mössöksi survomaan. Barffauksesta ei siis ole kyse, se menee jo niin rakettitieteeksi.
    Hyvinpä tuo näkyy voivan, muutamia viikkoja olen sitä tällä menetelmällä ruokkinut. Otus syö hyvällä ruokahalulla eikä sitä joudu enää suostuttelemaan kuppinsa ääreen. Olenkin vitsaillut, että Neca on tässä maailmassa varmaan ainoa olento, jolle osaan tehdä kelvollista ruokaa!

Jauhelihaa, salaattia, kurkkua ja tattaria sisältää tämä ateria. Lisäksi mukana on vähän 

rypsiöljyä sekä vettä. Tätä monipuolisempaakin kyllä tarjoillaan, voihan tuonne heitellä kalaa ja 

jotain erimoista lihaakin vielä esimerkiksi.