Jouluinen kuvatarina

  Meillä elukat ovat aina innoissaan mukana joulujutuissa. Kuusen koristelussa, lahjojen paketoinnissa, vielä mielummin niiden lahjojen avaamisessa, tunnelman luomisessa... Siispä kuvasin teille tarinaa näiden hössöttäjien joulupuuhista!

  Kaikki kuvat eivät ole mitään maailman laadukkaimpia, sillä kynttelikkövalaistuksessa hyörivistä ja pyörivistä otuksista on sangen hankala saada kunnollisia kuvia. No, tarina on tärkein. Mukana menossa siis Sheba, Missile ja Neca ~

Sheba: "Haaa, johto!"

*Misseä ei kiinnosta*

Sheba: "Okei, eli kynttilät tähän puuhun?"
*Misseäkin jopa kiinnostaa*

Sheba: "Tästä näinn ~"

Sheba: *Hauks!*
*Misseä ei sittenkään kiinnosta*

Sheba huilaa hetken.

Sheba: "Sitten muut koristeet"

Missile: *Komentaa Shebaa emännänjakkaralta* "No niin, ipana. Tuo koriste vois tulla tohon oikealle puolelle, aika ylös. Hop hop! Ja se siinä tuonne alas, ihan tähän eteen. Toimintaa!"

Shippan tonkii jo pallolaatikkoakin.

Missile: "No johan on, tänä vuonna piti olla kultainen kuusi ja tuo katselee hopeisten ja violettien
pallojen perään! Nämä muut koristeet voi hyödyntää kyllä esimerkiksi näin, ottakaa minusta mallia"

Lopulta Shebakin saa jouluisan koristeen pantaansa - rusetti kulkusella!

Missile: "He heh, tämä arvokas kultainen väri pukee minua paremmin!"

Neca on joukon tyttömäisin siroine rusetteineen! Huomatkaa toki, sama punainen huivi
kuin viime vuonnakin.

Sheba yrittää valloittaa Necan tuolin, jonka isä otti koiralle mukaan tänne, jotta elukka saa yöpyä siinä.

Lahjavalikoima alkaa tästä. Necalle luu-piparitalo, sisällä "tikkareita".

Ja ajokoirille nämä kaikki ._.

Kissoille on niin vaikea ostaa mitään, mutta Sheba rakastaa pelkän paperinkin repimistä.
Kyllähän tuolta lopulta paljastui sen lempipallo ("Se on kuin uusi!!") sekä muutama nami.

Myös Mille-Lille avaa paketteja mielellään, tämäkin sisälsi raksuja.

Neca: "Hauskaa joulunaikaa kaikille lukijoille! Ja kattokaa mitä mä sain! 8D"

  Tällä hetkellä on koko ajan sellainen tunne, että joku jäi ilman lahjaa. Mutta eihän, kyllä kaikille oli jotain. Niinpä niin, tämä on vain ensimmäinen joulu ilman Nettaa. Kai tähän tottuu...

  Solmin muuten Missen kanssa aamulla joulurauhan. Totesin sille että "Jaa'a, kai minäkin voisin olla vihaamatta sua tän päivän, ja kutsua sua ihan Misseksi Bissen sijaan..". Ojensin kättäni ja katti tarttui siihen käpällällään ja katsoi minuun iloisena. Eipä se koko päivänä ole yrittänyt syödä minua, joten rauhamme taisi pitää. Äsken tosin ilmoitin sille että "Tiäräkkö Bisse mitä? Se aselepo loppu ny", minkä jälkeen tuo yritti amputoida varpaani. Se siitä joulurauhasta =D

Kissojen tavallinen aamu: syö tai tule syödyksi

  Lunta tupsahti jälleen laumalaisten iloksi! Neca varsinkin rakastaa riehua pihalla, se nakkelee lunta kuonollaan ilmaan ja loikkii sitten ottamaan hiutaleet kiinni. Kävin sen kanssa metsässäkin seikkailemassa, joskin tästä reissusta lisää sitten joskus TCT:n puolella. Metsässä otetut kuvat kun menevät erääseen vähän erikoisemmanpuoleiseen teemapostaukseen.. ;)
 Auringon laskiessa lumi oli kauniin kellertävän ja sinivioletin sävyistä, ja sopi hienosti Necsun turkin väreihin. Siispä kamera käteen ja kuvaamaan!

 Päätin tässä yhtenä aamuna, että kissojen aamurutiinit voisi ikuistaa. Joidenkin kissat kenties sukivat toistensa turkkeja ja kehräävät onnellisina siinä aamutoimien lomassa? Meillä pidetään toista väkisin paikallaan, nuolaistaan pari kertaa, potkitaan takajaloilla naamaan, kieputaan hampaat toisen kurkussa kiinni, muristaan ja sähistään... ja jäädään sitten lattialle vierekkäin mulkoilemaan toinen toistaan kuin mitkäkin veriviholliset. Noilla on kirjaimellisesti viha-rakkaus-suhde!

Anteeksti muuten kuvien laatu, mutta nuo hullut pyörivät sellaista vauhtia ettei kamera meinannut pysyä mukana...

  Sellainen aamu meillä täällä. Ihan perus, siis. Missile vain taisi saada Shebalta pari tai kolme kirppua, ainaki sikäli mikäli se ryhtyi heti rapsuttamaan korvantaustojaan kun pääsi kollipojan tiukasta otteesta irti.

Kuvapostausta pitkästä aikaa

   Lähiaikoina on taas ollut paljon kaikkea ja hyvin vähän aikaa keskittyä elukoiden kuvaamiseen, mutta sainpahan viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja pengottua vähän näitä kuvia teille! Alkuun siis niitä, ja lopusta löytyy pikainen päivitys Necan mätsäriurasta. Kuvia ei valitettavasti ole kovin paljoa, koska kuten sanottu, minulla on ollut paljon kaikkea tekemistä. Noh, parempi tämäkin kuin ei mitään.

Missilen perusilme.

Tämän otin lähinnä Mille-Lillen kuvagalleriaa varten, kun siellä on aika köyhästi noita kuvia.

Näettekö tässä kuvassa kissan? Sheba tietää että pian mennään autolla, ja piilottelee siksi.

Kukaan ei näe mua..!

Jäniksen perässä jolkottelevan Venlan pyydystäminen on muuten taitolaji. Se kun osaa väistää ihmistä vaikka kuinka koittaisi olla kiero ja mennä huomaamatta lähelle. Viikonloppuna tuppauduin isän mukaan venlanhakureissulle, ja kun koira sitten sattui nenän eteen tiellä, menin vain sitä kohti ja huikkasin että "Mooi Venluska!". Koira tuli suoraan syliin isäni katsellessa autosta "o_o"-ilme naamallaan =D

Eräreissulta palannut Venla nukkumassa Necan tuolilla. Sain jostain idean että peittelen koiran tuolla pyyhkeellä =D

Peitto pysyy päällä vaikka otus kääntää kylkeä.

~~~~

Kiilusilmiä keittiössä.

Olen tässä lueskellu Soturikissat-kirjaa ja totesin että taitaa meillä olla täällä kotonakin melkoisia sotureita..! Tiedä häntä sitten leikkivätkö vai tappelevatko nuo, vaiko kenties leikkitappelevat.

Tässä yksi päivä bongasin Missilen istuskelemasta riparilta saamani Raamatun vierestä. Hain äkkiä kamerani, mutta tokihan katti oli jo kadonnut jonnekin. Sain kuitenkin hyvän kuvausidean, järkkäsin sopivan kuvauspaikan ja nappasin loistavaksi kuvattavaksi toteamani Sheban kameran eteen. Lopputuloksena on kolmen kuvan sarja nimellä Sheba - the kristitty kissa !

Sheba on nykyään uskovainen.

Hänellä on ristikoru päässään..

.. ja tietysti hän lukee Raamattua ja tykkää kovasti Jeesuksesta! Jätettäköön mainitsematta,
että oikeasti se yritti syödä tuon Jeesus-koristeen ._.'

   Necan mätsärikäynneistä tosiaan sen verran, että niitä on tullut nyt toinenkin. Tästä kehäpyörähdyksestä ei ole kuvia, mutta sininen nauha tuli - kuten arvata saattoi. Kanssamme kehässä ollut koira oli kyllä tismalleen samanlainen siinä suhteessa, että sekin kierähti selälleen kun tuomari yritti koskettaa sitä. Se kuitenki sai punaisen nauhan "hurmaavien liikkeidensä" perusteella. Hei Neca hei, koitas nyt liikkua vähän hurmaavammin!

  Sinisten ryhmiskehään ei edes ehditty, kun jonku hepun piti tulla säätämään jotain sähköjuttuja meille.

Demonikissa ja liikkuva Neca

   Laumalle kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää, sillä elukat ovat saaneet nauttia uusista leluista ja muista tavaroista. Velipuoleni lopettaa lemmikkieläintarvikeliikkeensä, joten olemme sieltä sitten rohmunneet omille karvakasoille vaikka ja mitä. Osan sai ilmaiseksi, kun olivat alunperin isän hankkimia juttuja jotka oli sitten liikkeeseen laitettu myyntiin. Näihin kuuluu mm. valtavasti remmejä ja pantoja, joita keräilin sieltä koirilleni vinon pinon. Mukana on esimerkiksi jakaja kahden koiran yhteislenkeille (sekä samanlainen myös kissoille), näyttelyihin ja Necan lenkitykseen hienosti soveltuva ketjupanta, nätti sininen remmi (näyttelyihin ja ihmisten ilmoilla liikkumiseen)...

  Misse (jota flunssani jälkeen on kutsuttu Bisseksi...) innostui pari päivää sitten lattialla lojuneesta pahvilaatikosta. Toki se ensin köllötteli siellä itse, mutta keksi hetken päästä miten lootaa voi käyttää vielä paremmin. Mille-Lille katseli vierestä kun Sheba tassutti laatikkoon, jossa on siis päälle "keikautettava" kansi. Kun Shippan oli tyytyväisenä asettunut maaten, kattineiti hiippaili laatikon taa, läimäisi ylhäällä olleen kannen kiinni - ja hypähti itse painoksi! Siinä se sitten istui, kierosti voitonriemuisen näköisenä, kun nuorempi kissa rapuutti hädissään vankilassaan ja huitoi tassullaan laatikon sivussa olevasta pienestä aukosta.
  Yritin toki auttaa Sheba-parkaa ja häätää Missen pois, mutta tuo katala katti vain sähisi minulle vanginvartiointipaikaltaan ja näytti siltä että puree kohta. Parempi siis jättää se rauhaa, kyllä kai se sen Sheban sieltä pian päästää... Hetken Misse jopa torkkui laatikon päällä, mutta armahti lopulta vankinsa. Tosin se teki tuon uudestaan parin päivän päästä.

Misseä ei juurikaan kiinnosta, vaikka Sheba huitoo epätoivoisesti tassullaan.

Kiero katti vain pistää maaten laatikon päälle - siel oot ja pysyt, kakara!

  Lupasin myös viime tekstissäni laittaa blogiin kuvia Shebasta joka yrittää ruokkia itse itsensä, ja tässähän näitä olisi. Tosiaan se veti raksupurkin auki olleesta kaapista, ja ryhtyi määrätietoisesti avaamaan sitä. Kuitenkaan sen taidot eivät aivan riittäneet, joten lopulta se joutui turvautumaan perinteiseen keinoon, eli maukumiseen - hei, mullon nälkä, antakaa ruokaa ku en ite saa tätä aukiiiii!!
 Misse seurasi operaatiota vierestä. Tottahan senkin kuuluu saada osansa siitä muonasta, jonka Sheba olisi voinut pyydystää. Mutta eihän tuosta kersasta mihinkään ole, kyllähän Misse nyt sen arvasi...

Ruoooookaaa?!

   Necsun kanssa on taas treenattu trampalle hyppimistä. Sen verran on tullut joko rohkeutta tai jalkavoimia lisää, että koira loikkaa sinne jo suoraan maasta ilman vauhtia. Liikkuva kuva tuli väsättyä käsitteestä nimeltä noutava bordercollie, joka on ihan eri juttu kuin vain noutava koira. Ihan tosi, tuo juoksee sellaista vauhtia että autoja hirvittää, ja kääntyy kätevästi 180 astetta vaikka yhden tassun varassa!

Ainoa kunnolla onnistunut kuvasarja noudosta, tässä se ei tosin käänny ihan niin jyrkästi kuin joskus.

Tämän ihmeempiä kuulumisia ei tällä kertaa ole, joskin ilmoitan nyt vielä mikäli joku ei onnistunut sitä jo hoksaamaan, että blogin ulkoasu on kokenut melkoisen muutoksen. Mitäs pidätte? Kommenttia tulemaan vaan! 

  Yksi kuva löytyy vielä. Tuo otsikossa mainittu demonikissa, jota jotkut ovat saattaneet jo pohtiakin, että mikä se oikein on. Kyseessä on tuosta Sheban ruuankerjäyskuvasta "hieman" muokattu versio, olkaapa hyvät!