Eläinten harjaaminen ja kampaaminen on niin paljon helpompaa ulkona! Varsinkin kun terassilta löytyy kätevä aita, jonka päälle pienen lemmikin voi nostaa käsiteltäväksi ja vieläpä sitoa sen aidantolppaan kiinni ettei tarvitse huolehtia karkaamisyrityksistä. Karvat voi viskellä tuulen vietäviksi, kunhan katsoo ettei tuuli puhalla juuri naapurin puutarhaan. Lisäksi niin omistaja kuin elukatkin saavat raitista ilmaa, eikä eläimellä ole tylsää kykkiä siinä huollettavana kun voi samalla katsella ympäristöään.
Sheba ja Misse pääsivät tänään molemmat ulos puunattaviksi. Harjauspäivähän näillä on kaksi kertaa viikossa, pihalla silloin kun sää sallii. Hyvin sain kuviakin napsittua samalla, vaikka välillä tuntuikin että saisi olla kolme kättä. Bisse mokoma yritti vetää benji-hyppyjä aidalta.
 |
| Sheba istuu aidalla varsin mallikkaasti. Se ei muuten enää ole puolikalju ja haavakin sen niskassa on parantunut. Kiitos, antibiootit ja "vapaamatkustajien" häätöaineet! |
 |
| Kun haluaa harjata Sheban mahan, on kaksi vaihtoehtoa. Joko nostaa sen etujalat käsivartensa päälle ja harjaa toisella kädellä mahan, tai sitten vain tekee kuten kuvassa. Missilen kanssa mahan harjaaminen ei suju kissaa nostamatta, sillä se pistää maaten jos yrittää tunkea harjaa sen alle. |
 |
| Bisse ei muutenkaan ole niin tottunut käsittelyyn ja paikallaan olemiseen. Se on aina menossa johonkin suuntaan, niin tässäkin kuvassa. |
Vinkkejä ulkona harjaamiseen ~
Kaikkein kätevimmin se sujuu, kun ei ole hanskoja käsissä. Näin saa parhaiten otteen niin työvälineistä kuin tarvittaessa eläimestäkin. Jos kuitenkin tuntuu siltä että kädet paleltuu, niin onhan sitten pakko käyttää hanskoja. Kannattaa kutenkin valita jokin muu materiaali kuin nahka - se tuppaa olemaan pirskatin liukasta joten elukasta on vaikea ottaa kiinni jos se meinaa hyppiä aidalta alas / muutoin vaihtaa maisemaa.
Kuristuspanta voi olla tarpeellinen jos eläin yrittää koko ajan jonnekin muualle. Tämän avulla pysyy hyvin paikallaan. Eläimen täytyy tosin olla tottunut kuristuspantaan. Toisin sanottuna se siis tietää miten härpäke toimii ja ymmärtää pysyä siinä missä onkin välttyäkseen ikävältä puristukselta kaulassaan. Kuvassa meidän pieni, kissakokoinen versio.
Tällainen lenksu taas on kätevä, jos omistaa lemmikin joka pyrkii seikkailemaan koko remmin pituudelta. Lenkki kiinnitetään pantaan, ja elukan saa kätevästi pidettyä sopivassa paikassa. Tämä tosin ei toimi jos tarvitset itse turkinhoitoon molempia käsiä - tai käytät toisella kädellä kameraa, kuten minä. Jos kuitenkin pärjäät vain yhdellä vapaalla kädellä, kannattaa kokeilla, koska lenksulla on paljon helpompi kontrolloida eläintä kuin pitkällä hihnalla.
~ ~ ~ ~ ~
Loppuun vielä "kaverikuva" minusta ja Shebasta. Olin juuri saanut huoneeni siivotuksi, kun otus
hyppäsi syliini katsellessani ikkunasta ulos. Kappas kun oli taas karvoja joka paikassa...
