Sivut

lauantai 23. helmikuuta 2013

Ostoksia ja mainontaa




   Pientä ostosesittelyä tosiaan, sekä loistavaksi mainosmieheksi todettu Sheba. Kissapojan kalju läntti lienee paranemaan päin, ainakin siihen on tupsahtanut pieni karvatukku "keskelle ei mitään".. Siteestäänkin se on päässyt eroon, lähinnä siksi että repi sen kynsillään rikki.
   Mustista ja Mirristä siis nämä meidän lemmikkitalouden uusimmat hankinnat. Mukana sekä minun ja Necan viime viikonlopun shoppailut (joista osa on jo syöty tai hajotettu, siksi tässä ei tosiaan ole ihan kaikkea) sekä äiteen tämänpäiväisiä ostoksia. Kissoille on nyt käyty hakemassa sitä allergisten kattien muonaa tänään, ihan kunnon kokoinen pussi sitä tuli. Kuitit jos olisi tallella niin sais hinnatkin kuvateksteihin, mutta ei.. =D


Tämä oli puhdas heräteostos. Tosin onhan tuo vanha kaupunkikelpoinen
remmi jo aika kulunut, mutta täytyy myöntää että nappasin tämän vaan telineestä
koska nätin värinen ja halvalla sai.

Aloituskuvassakin esiintynyt nahkakettu. Mukava riepoteltava elukka jossa ei ole
täytettä ollenkaan sisällä - todellinen unelmalelu sekä Necalle että omistajalle!
Tämä osaa myös vinkua. Ainoa miinus tulee siitä että jalasta lähti ruskea "kuviointi"
heti irti ja koira söi sen. Pahus.

Luontohenkinen pakkaus ja "100% NATURAL"-läiskä vetivät minua puoleensa.
Necaa taas houkutti kanantuoksuinen sisältö, joka paljastui koostumukseltaan hyvin
pahvimaiseksi. Siispä nämä saivat nimen Pahvikana, mutta koira tykkää. Samoin Sheba!

Äitee toi näitä kaksi pussillista. Hammastikut ovatkin meillä ahkerassa käytössä.

   Viikko sitten Neca oli ensimmäistä kertaa eläessään kauppareissulla. Kuonopantaa lähdettiin hakemaan, vaan kaikkea muuta tuli ostettua. Eihän tuo enää edes vedä hirveästi.. eihän? Ei ainakaan kaupunkioloissa, shoppailupäivä sujui oikein hyvin. Käytiin tosin vain tuolla Mustissa ja Mirrissä, mutta siellä viivyttiinkin aika pitkään ja tosiaan kävellen oltiin liikenteessä.
   Putiikissa oli myös joku pikkukoira (taisi olla pinseri?) joka räksytti Necalle aivan hulluna, mutta tämä se vain katseli toista koiraa kummissaan ja suuntasi sitten kanssani leluosastolle.
  Namiosastolle mennessämme käskin koiran valita itselleen jonkun mukavan pureskeltavan ja lupasin sitten ostaa sen sille. Elukka päätyi tummanruskeaan patukkaan, joka oli joskus ollut lammas jos nyt oikein muistan. Kauan se teki valintaansa, pähkäili tämän ja erään toisen patukan välillä. Nostettuaan sopivan yksilön laatikosta ja ojennettuaan sen minulle Neca yritti ottaa vielä toisenkin herkun itselleen. Huomautin vain tyynesti että "Sä otit jo yhen", jolloin koira perääntyi namien luota ja jäi katsomaan minua - mennäänkö takaisin leluosastolle?
  Kassajonossakin koira käyttäytyi nätisti ja istuutui heti käskystäni, mitä en kyllä olisi ikinä uskonut kun paikka oli täysin uusi ja täynnä ihmisiä. Tuli kyllä sellainen fiilis että "Jestas mulla on hyväkäytöksinen unelmakoira ♥". Pieniä arjen iloja koiranomistajan elämässä, kyllä vain.
  Ehti Neca hauskuuttaakin minua ja myyjää. Kun kaivoin lompakkoa laukustani, koira hypähti tiskiä vasten ja jäi tuijottamaan korttilaitetta kuin miettisi miten se toimii. Sanoin sille nauraen ettei taida koiralla olla korttia, saati sitten rahaa ostosten maksamiseen, kiitos vaan, ja käskin sen sitten alas n_n'

  Alla vielä myyntitykki Sheba tositoimissa:


"Tässä on upea Brit Care -kissanruoka!"

"Tämä on kastroiduille allergiakissoille tarkoitettua, kuten pakkauksessa lukee"

"Lisäksi tämä tuoksuu ja maistuu niin herkulliselta, etten minäkään voi sitä vastustaa!"

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Potilas nimeltä Sheba




   Se on nyt sillä lailla että Ipanakissalla on joku karvaton läikkä tuossa suunnilleen lapojen kohdalla. Kamalan kutiava ja siis todellakin täysin kalju. Mitään haavaa siinä ei ole, eikä olla myöskään löydetty mitään ylimääräisä elonmerkkejä Sheba-raukan turkin seasta. Siispä tuo on täysi mysteeri. Lisäksi kissa vaikuttaa aina välillä jokseenkin vaisulta.
   Saattaa toki moinen karvanlähtö johtua esimerkiksi ruuasta mitä on syönyt (jotain Pirkan pupenoita), joten murkinat meni uusiks. Itse tosin tahtoisin kokeilla jotain allergisille kisuille tarkoitettua ruokaa ihan eläintarvikekaupasta. Hoh, pitänee taas varastaa rahaa itseltäni säästöpurkista ja painua Mustiin ja Mirriin koulun jälkeen... Viimeksi tein tällaisen ryöstöretken omille varastoilleni lauantaina, kun Neca kaipasi nameja ja leluja tänne kaupunkikotiinkin.





   Kaljua on nyt hoidettu Bepanthenilla ja ruokaöljyllä (jälkimmäisen puoleen kissakirja neuvoi kääntymään, niin hassulta kuin se tuntuukin). Koska Sheba rapsuttaa sitä koko ajan ja saattaisi siis tehdä haavan itselleen, päätin sitoa sen. Reppana siis näyttää todella jonkin pahemmankin tapaturman jäljiltä toipuvalta potilaalta siteineen päivineen.
   Aluksi side oli kaunis ja hyvin laitettu - sitten, no, se lievästi sanottuna meni huonoksi kun kissa sitä kynsi jatkuvasti, joten se on nykyään vähän vähemmän elegantti. Tosiaan sidoin kissan ensin ja vasta sitten luin kirjasta ohjeet miten se olisi pitänyt tehdä. Totesin vain että "Jaa ei taida tämä viritelmä ihan vastata standardeja..." ja katsoin epämääräistä härpäkettä huvittuneena. Nykyinen ilmiö on tosin äitini tekosia, sillä sidettä joutuu irrottelemaan ja laittamaan uudelleen paikalleen kun kaljua pitää rasvailla / öljyttää.


Tältä näytti ensimmäinen yritys. Toimi oikein hyvin.

Rispaantunut kangas kiertää kaulan jokseenkin jännästi nykyään.
Katoaa jonnekin karvojen sekaan.

Tällainen se on nykyään. Huomaa että sitä on revitty kynsillä
kerran jos toisenkin.

   Nyt sitten vain odotellaan että lähteekö se parantumaan. Jos ei mitään positiivista ala tapahtua, niin sitten se olis eläinlääkärireissu. Katsotaan nyt jos hakisin sitä allergikkokissojen ruokaa tuolle, parhaassa tapauksessa jonkun pienen testipussin jos onnistuisin jostain onkimaan. Necan kanssa tehdyltä shoppailureissulta toin pojalle jo huiskan riikinkukkohöyhenillä varustettuna, vähän jotain uutta kivaa tekemistä raukalle kun on niin kauhea kutitus mokoma selässä.