Kuvia lähinnä. Necasta olisi haaveissa tehdä agilitypostaus nyt kun sen kanssa alkaa moinen kunnolla sujua. Ohjauskäden seuraaminen on parantunut huomattavasti (niin kun jaksoin sunnuntaiaamuna ottaa sen kanssa pihassa pari harjoitusta asiasta, köh, oli taas vain minun viitsimisestäni kiinni) ja pujottelu alkaa mennä ilman ohjureita. Mutta ei tässä nyt vielä siitä enempää, katsotaan jos ensi viikolla saisin jonkun kameran taakse. Radalla ei meinaa itse saada kuvia otetuksi, vaikka pihassa se sujuukin. Ensi viikko on tosin meidän koulussa syysloma ja pari pakollista menoa täällä kotikaupungissa tietää sitä että joudun olemaan kotona melkein koko viikon. Haluaisin kovasti kyllä ehtiä agitreeneihinkin, rakastan tuota uutta rataa ja niin rakastaa Necakin!
Tosiaan viime viikonloppuna sain yhtäkkiä päähäni kuvata noita ajokoiria jonkun verran. Olin odottanut että isä veisi ne metsälle ja saisin kuvia työskentelevistä koirista, mutta joko hän käy metsällä aina viikolla kun en ole paikalla tai sitten harrastus on jäänyt jostain syystä taka-alalle. Pitää joskus ehdottaa että pistää jomman kumman jäniksen perään ja ottaa minutkin mukaan. Varmaan ilahtuisi moisesta, minua ei turhan usein saa kaveriksi metsäreissuille. Pitäisikin ehkä vaivautua seuraksi vähän useammin... No mutta, kuviin! Venla oli tällä kertaa kuvauksellisempi, joskin ilta-aurinko ylivalottaa sen vaalean naaman aika pahasti. Varautukaa siis joka tapauksessa Venla-kuvien sarjaan sekä yhteen Dari-kuvaan.
Perus-Venla
"Kuvaatko sä mua?" -Venla
Haukotus-Venla
"Putosko tonne nami?" -Venla
Apua tulkaa joku leikkaamaan sen kynnet! *traumatisoitunut* =D
Heilahdus-Venla
Ylväs-Venla. Haaleampi kuva, koska tässä vaiheessa nuorempi kävi nuolaisemassa linssiä..
Torkuksissa-Venla
Ja Dari vielä. Hunsvotti innostui kuvaamisesta siinä määrin, että huitoi
menemään koko ajan ympäri häkkiä sillä välin kun Venla keskittyi poseeraamiseen.
Sitten blogin päätähdeksi nimitetyn Necan vuoro. Äitee kävi suolla poimimassa karpaloita, ja minä ja Neca lähdimme isän mukaan häntä sieltä hakemaan. Ehdin kuvatakin siellä vähäsen, en olekaan ennen kuvannut elukoita suoympäristössä. Mukavaa vaihtelua! Necakin tykkää kovasti suolla käymisestä. Juoksee innoissaan ympäriinsä ja hyppii sammalmättäiden seassa. No jaa, oikeastaan se kyllä tykkää kovasti lähes missä vain käymisestä - ja juoksee aina kun mahdollista. Olen tainnut aiemminkin mainita sen tavasta juosta iloisena, kiihtyneenä tai tylsistyneenä rinkiä näyttäen ihan pörröiseltä pallosalamalta. Suolla on avointa maastoa missä juosta, joten hopeavalkoinen pallo suorastaan liitää ympäriinsä niin ettei katse meinaa pysyä perässä!
Varmistus - onko lauma vielä kasassa?
Laukkaava koira keskellä suota
Villieläimen veri vetää vaanimisleikkiin
Kettu. Sinivalkoinen kettu.
Karpaloita kerää myös hän?
Elämän riemua! Pallosalamana kiitävä olento.
"Nytkö syödään eväitä?"
