Demonikissa ja liikkuva Neca

   Laumalle kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää, sillä elukat ovat saaneet nauttia uusista leluista ja muista tavaroista. Velipuoleni lopettaa lemmikkieläintarvikeliikkeensä, joten olemme sieltä sitten rohmunneet omille karvakasoille vaikka ja mitä. Osan sai ilmaiseksi, kun olivat alunperin isän hankkimia juttuja jotka oli sitten liikkeeseen laitettu myyntiin. Näihin kuuluu mm. valtavasti remmejä ja pantoja, joita keräilin sieltä koirilleni vinon pinon. Mukana on esimerkiksi jakaja kahden koiran yhteislenkeille (sekä samanlainen myös kissoille), näyttelyihin ja Necan lenkitykseen hienosti soveltuva ketjupanta, nätti sininen remmi (näyttelyihin ja ihmisten ilmoilla liikkumiseen)...

  Misse (jota flunssani jälkeen on kutsuttu Bisseksi...) innostui pari päivää sitten lattialla lojuneesta pahvilaatikosta. Toki se ensin köllötteli siellä itse, mutta keksi hetken päästä miten lootaa voi käyttää vielä paremmin. Mille-Lille katseli vierestä kun Sheba tassutti laatikkoon, jossa on siis päälle "keikautettava" kansi. Kun Shippan oli tyytyväisenä asettunut maaten, kattineiti hiippaili laatikon taa, läimäisi ylhäällä olleen kannen kiinni - ja hypähti itse painoksi! Siinä se sitten istui, kierosti voitonriemuisen näköisenä, kun nuorempi kissa rapuutti hädissään vankilassaan ja huitoi tassullaan laatikon sivussa olevasta pienestä aukosta.
  Yritin toki auttaa Sheba-parkaa ja häätää Missen pois, mutta tuo katala katti vain sähisi minulle vanginvartiointipaikaltaan ja näytti siltä että puree kohta. Parempi siis jättää se rauhaa, kyllä kai se sen Sheban sieltä pian päästää... Hetken Misse jopa torkkui laatikon päällä, mutta armahti lopulta vankinsa. Tosin se teki tuon uudestaan parin päivän päästä.

Misseä ei juurikaan kiinnosta, vaikka Sheba huitoo epätoivoisesti tassullaan.

Kiero katti vain pistää maaten laatikon päälle - siel oot ja pysyt, kakara!

  Lupasin myös viime tekstissäni laittaa blogiin kuvia Shebasta joka yrittää ruokkia itse itsensä, ja tässähän näitä olisi. Tosiaan se veti raksupurkin auki olleesta kaapista, ja ryhtyi määrätietoisesti avaamaan sitä. Kuitenkaan sen taidot eivät aivan riittäneet, joten lopulta se joutui turvautumaan perinteiseen keinoon, eli maukumiseen - hei, mullon nälkä, antakaa ruokaa ku en ite saa tätä aukiiiii!!
 Misse seurasi operaatiota vierestä. Tottahan senkin kuuluu saada osansa siitä muonasta, jonka Sheba olisi voinut pyydystää. Mutta eihän tuosta kersasta mihinkään ole, kyllähän Misse nyt sen arvasi...

Ruoooookaaa?!

   Necsun kanssa on taas treenattu trampalle hyppimistä. Sen verran on tullut joko rohkeutta tai jalkavoimia lisää, että koira loikkaa sinne jo suoraan maasta ilman vauhtia. Liikkuva kuva tuli väsättyä käsitteestä nimeltä noutava bordercollie, joka on ihan eri juttu kuin vain noutava koira. Ihan tosi, tuo juoksee sellaista vauhtia että autoja hirvittää, ja kääntyy kätevästi 180 astetta vaikka yhden tassun varassa!

Ainoa kunnolla onnistunut kuvasarja noudosta, tässä se ei tosin käänny ihan niin jyrkästi kuin joskus.

Tämän ihmeempiä kuulumisia ei tällä kertaa ole, joskin ilmoitan nyt vielä mikäli joku ei onnistunut sitä jo hoksaamaan, että blogin ulkoasu on kokenut melkoisen muutoksen. Mitäs pidätte? Kommenttia tulemaan vaan! 

  Yksi kuva löytyy vielä. Tuo otsikossa mainittu demonikissa, jota jotkut ovat saattaneet jo pohtiakin, että mikä se oikein on. Kyseessä on tuosta Sheban ruuankerjäyskuvasta "hieman" muokattu versio, olkaapa hyvät!

Kauneusihanteita ja salaliittoja

  Kyllä vain! Kone kunnossa, kiirekausi ohi, kamera täynnä uusia kuvia - täydellinen asetelma blogipäivitystä varten =)

  Elukoita on koulutettu vähän joka ikistä jollain tapaa. Venla on oppinut antamaan tassua, Darin kanssa on hiottu paikallaoloa. Misse ja Sheba ovat hyppineet esteitä ja opetelleet kiipeämään käskystä osoitetulle tasolle istumaan. Ehkä tuosta jälkimmäisestä voi joskus olla jotain hyötyäkin.. Erikoisempia juttuja on sitten treenattu Necan kanssa. Lauman nuorimmalle mutta fiksuimmalle otukselle olen opettanut niin valokatkaisimen käyttöä, oven sulkemista, kuin myös polttopuiden lastaamista sankoon. Kaikki karvakasat ovat olleet oikein ahkeria oppilaita ja temput on menneet perille!

  Kuten jo alussa mainitsinkin, kuvia on melkoinen määrä. Jaan ne tähän ja seuraavaan postaukseen, etteivät nämä aivan älyttömän pitkiksi venähdä. Siispä otetaan näitä koira-aiheisia tähän. Ensimmäisissä, Neca-kuvissa, kylläkin esiintyy myös Sheba parissa kohtaa...

Necsu rakkaassa nojatuolissaan.

Shippan hypähtää tuolin käsinojalle nukkuvaa koiraa tutkimaan..

... ja esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun Neca vilkaisee sitä epäluuloisesti: Meinaatsää häätää mut tästä?

Pirteä Neca pihalla.

  Ajokoiria ei juurikaan näe, koska ne ovat joko metsällä tai edellisestä reissusta toipumassa jossain unten mailla. Eräänä lämpöisenä iltana ne kuitenkin nukkuivat molemmat ulkona, jolloin sain niistä oikein kivoja kuvia. Dari nuorempana touhusi tosin välillä jotain aivan muutakin kuin nukkui...
  Sillä on ilmeisesti ollut jokin salakavala salaliitto Necan kanssa (myös Venla oli palkattu pakotettu mukaan). Koirat yrittivät nimittäin kaivaa ihan oman kulkureittinsä häkkiin ja sieltä pois! Dari (ja pakkotyöläinen nimeltä Venla) kaivoivat häkistä päin ja Necsu teki omaa osaansa ulkopuolella. Välillä ne selvästi pitivät jotain strategiakokousta verkon läpi. Kuka sitten toimi varsinaisena työnjohtajana ja vastasi päätöksistä, eli toisin sanoen ketä tästä on syyttäminen, se on yhä mysteeri.

Väsähtäneet jänisjahtilaiset.

Venlan sikeää unta ei häiritse edes koiran päässä kävelevä kärpänen!

Kesken päiväunien rauhaa häiritsemään saapuu Neca (pääepäilty sen työnjohtajuuden suhteen). Koiraneiti komentaa isompansa töihin.

Dari on hyvä työntekijä ja tottelee heti. Venla sen sijaan.. ei suostunut heräilemään Necan sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Lopulta Neccu luovutti - tuo ajokoiranlaiskimus kerkiää kyllä saada huutia sitten kun sen luo pääsee uutta tunnelia pitkin.

Tunneli sisäpuolelta...

.. ylhäältä..

.. ja ulkopuolelta.

Läpi on! Aukko kasvoi niin suureksi, että Neca melkein mahtui ryömimään siitä häkkiin.

Mutta sitten isä tuli ja sabotoi koirakolmikon kovan työn tuloksen! Tämän täytyi olla varsinkin Necalle suuri järkytys - sehän oli hänen upea luomuksensa, vaikka Dari sen pääosin kaivoikin.

Darrelin ei auta kuin todeta, että tukossa on ja pysyy.

  Puhuin otsikossa myös kauneusihanteista. Kuten suurin osa varmasti tietää, koirillakin on tällaiset, vieläpä perusteellisemmat kuin ihmisillä. Koirien tapauksessa ne on ihan virallisesti kirjattu armottomaksi selostukseksi joka tunnetaan myös nimellä rotumääritelmä. Ajokoiramies-lehdessä oli juttu, jossa perehdyttiin oikein kunnolla kuvien kera siihen, miltä suomenajokoiran pään tulisi näyttää. Siispä lehti ja kamera mukaan, ja mars häkille testaamaan täyttävätkö omat koirat nuo kriteerit.

Darista sivuprofiilia. Kyllä tuo minusta oikein kelvolliselta näyttää. Venlasta en sitten saanutkaan oikein mitään irti, koska se nukkui, ja örisi jotain epämääräistä kun yritin tutkia sen pään rakennetta =D

Dari sen sijaan kiinnostui asiasta ja ryhtyi itsekin lukemaan juttua. Toivottavasti se ei nyt ala liikaa murehtia, ovatko sen korvat tarpeeksi hyvin kiertyneet!

  Tämmöstä tällä kertaa. Seuraavaan postaukseen tulee sitten enemmän juttua kissoista, esimerkiksi kuvasarja siitä, miten Sheba yritti ruokkia itse itsensä.