Arki ja ihanuus

   Treenausta, leikitystä, lenkkeilyä ja pientä lepotaukoa. Näistä (ja postauksesta pois jääneestä ruokailusta, siivoamisesta yms) koostuu aika pitkälti meidän arkemme, jota tämä postaus nyt esittelee kuvien kautta. Kyseessä on tosin vain pieni pintaraapaisu koko lemmikin omistamisen tuomasta elämäntyylistä, mutta kyseessä ei olekaan mikään syvällinen selvitys. Vain pieniä tilannekokonaisuuksia elämän lomasta. TCT-blogiin tein juuri vähän samantyylisen postauksen, joten tehdäänpä tännekin! Kuvissa mukana jälleen lähinnä Sheba ja Neca, niiden kanssa minä eniten touhuan. Ajokoirat ovat enimmäkseen isäni vastuulla - siis myös Dari nykyään, se taisi vaihtaa omistajaa kuin varkain sen jälkeen kun oppi metsästämään ja menetti kiinnostuksensa kaikkea muuta kohtaan. Misse sen sijaan on kiintynyt äitiini eikä juurikaan edes pidä minusta, mokoma elukka.

Sheba ja agility

   Kummallisia esteitä on kasattu puutarhaan ja likka juoksuttaa radalla irrallaan olevaa kissaa. Ohi kävelevä nainen katsoo kummissaan mutta uteliaana - mitä tuolla tapahtuu? Sheba se siinä vain harjoittelee agilitya. Kissa on tosiaan ihan irti, muttei se lähde pihasta mihinkään kun on joku sitä vahtimassa - aloituskuvan tilanteessa en sitä voinut kunnolla vahtia joten se on remmissä. Säädin nimittäin kameran kanssa samalla.
   No mutta siis. Sheba oppii todella nopeasti yksinkertaisia esteitä ja juoksee helposti koko radan läpi kun sitä ohjaa osoittelemalla esteitä. Viimeisen esteen mentyään se pysähtyy pienen matkan päähän esteestä ja jää odottamaan palkkaansa.
   Tällä kertaa radalla oli kaksi hyppyä, putki sekä tasapainoilueste.

Kyllä, se on terassiaidan lauta. Yksi jäi yli kun
aitaa tehtiin, mutta on se silti ahkerassa käytössä ollut! ;)

Lentävä kissa

   Jos Sheba jostain taidostaan on "tunnettu" lähipiirissämme, niin valtavasta hyppyvoimastaan. Katti rakastaa lelujen perässä loikkimista ja todellakin hyppää korkealle. Lisäksi se juoksee ja reagoi lelun liikkeisiin nopeasti ja heittää ties mitä kuperkeikkoja siinä samalla. Tässä muutama (hyppy)kuva vauhdikkaasta leikkituokiosta.

Ilme!

Tanssia harjoittelemassa?

Voi kyllä!

Kissa kurkottaa.

Uusia maastoja

   Yritän Necan kanssa lenkkeillessäni löytää aina uusia paikkoja tutkittavaksi, jotta ulkoilu olisi koiralle mahdollisimman mielenkiintoista ja monipuolista. Ajokoirien kanssa uusiin lenkkimaastoihin ei oikein voi lähteä, koska usein se tarkoittaa metsän puolelle poikkeamista mikä taas näiden jänishirmujen kanssa ei ole hyvä idea. Ne tutkivat maastoa sitten metsästyskaudella.

  Neca oli minulla täällä kaupungissa yötä nyt vapaan aikana, ja päätin viedä sen läheiseen metsään jossa on pururatoja kuta kuinkin joka paikassa. Ainakin niitä riittää niin kauas kuin minä jaksan siellä kulkea. Reittien välissä on sitten ihan "luonnontilassa" olevaa metsää, joskin siellä menee toki pieniä kinttupolkuja. Uskaltauduin päästämään elukan irtikin - ja yllätyin positiivisesti. Kiertelimme siellä tuntikaupalla, eikä Neca kertaakaan yrittänyt lähteä omille teilleen tai juosta satunnaisten vastaantulijoiden luo. Se tuli vierelle aina kutsuttaessa, pysähtyi tai vaihtoi suuntaa kun käskin. Loistavaa!

Neca ja katsekontakti. Koiralla on siihen pakkomielle. Se... tuijottaa.

Metsään mentiin taas.

"Oh, juurakko!"

Lampi löydetty.

Kivi keskellä kiviä.

Omistajan vieressä penkillä.

Jos lähdettäis taas matkaan..

Varovasti sillalla. (Etujalkahytkähdys kamerassa..)

Pientä taukoa

   Venlasta ei ole levähdyskuvaa tähän hätään, mutta laitetaan sitten Necasta kaksi. Ihastuin tuohon toisen Neca-kuvan rättitaktiikkaan. Lenkiltä tullut, kuumasta läähättävä koira viilenee nopsasti kun kastelee ison, ohuen rätin kylmällä vedellä ja kietaisee elukan ympärille. Kannattaa kiinnittää pinneillä tai muilla klipsuilla ettei se valu koko ajan pois.

Bisse tykkää samasta musiikista kuin minä? Kännykässä on siis soitin päällä ja kaiutin
on suoraan kissan korvan takana. Ja katti vain käyttää laitetta tyynynä!

Sheba suloinen pallerokerä.

Rättitaktiikka.

Toinen väsynyt lenkkeilijä Necan lisäksi.

Edistystä havaittavissa

Yllättävän taiteellinen kuva yläkatsomon verkon kanssa...

   Tänään käytiin Necan kanssa jonkin sortin luksusluokan mätsärissä. Luksusta siksi, että päävoittona (joka ei kylläkään meille tullut) oli jopa 1000 euroa. Kyseessä oli jonkin Golden Dog Leaguen järjestämä tapahtuma. Itse näyttely oli hoidettu vähän huonosti. Paikkana toimi jäähalli, jossa oli kylmä vaikkei siellä jäätä enää ollutkaan. Lattiapinta oli todella liukas. Aikataulu ja ylipäätään koko homma takkuilivat, ja yhdessä vaiheessa järjestäjät pitivät oikein pitkän strategiapalaverinkin ja osallistujat värjöttelivät kehien laidoilla.

   Hyvä kokemus tämä silti oli, sillä Neca totteli aivan loistavasti. Se oli rauhallinen, seisoi nätisti ja yritti istua vain pari kertaa. Koira kulki hyvin vierellä kehässä, remmiä sai ajoittain pitää ihan löysälläkin ja tämä ravasi kauniisti.
   Isän valjastin taas kuvaajaksi, joskin katsomon kaukaisesta sijainnista johtuen kuvat olivat paljolti zoomattuja ja aika huonolaatuisia. Koiran pienetkin liikahdukset näkyvät heti pelkkänä sumeana kohtana kun joutuu kaukaa kuvaamaan. Siispä julkaisukelpoisen laatuisia kuvia on ihan vain pari.

Nurkassa seisoskelua.

"Nosta sitä kättä vähän että nään teidän numeron"

   Tapahtumassa oli jännä arvostelusysteemi. Kehässä pyöri vain "ohjaaja" kertomassa kuka menee mihinkäkin nurkkaan ja kuka lähtee liikkeelle. Siis kyllä, emme seisoneet rivissä vaan jokainen omassa nurkassaan. Tuomaria kehässä ei ollut. Jokainen kehässä olija äänesti omasta mielestään kauneinta koiraa siitä ryhmästä, omaa ei tietenkään saanut äänestää.
   Ensimmäisellä kierroksella sijoitukseksi neljän ryhmästä tuli yllättäen hopeaa! Olin aivan varma että eräs todella kaunis ja hyvin käyttäytyvä koira voittaisi, mutta kumma kyllä se tuli kolmanneksi kyseisestä joukosta. Eipä olisi uskonut että Neca yltää sen edelle.
   Jatkokierrokselle menivät sitten alkukehissä kultaa ja hopeaa saaneet, pronsseista en ole ihan varma olivatko ne mukana. Tässä ryhmiksessä ei sitten enää sijoituttu, mutta kotiin tuomisiksi tuli silti kunniakirja ja hopeaplakaatti. Voitte uskoa että minulla on kauhea näyttelykuume nyt!

Näyttelykoira ja palkinto. Elukan korvat muuten katosivat johonkin kuvaushetkellä =D