~ Ajasta ikuisuuteen ~

   6.5.1996 - 2.7.2012      

  

Yksi on joukosta poissa, yhden paikka kotonamme on tyhjä, yksi on siirtynyt rajan taakse. 

   Vanha Netta sairastui munuaissairauteen, joka on hyvin yleinen kissoilla. Sairaudesta ei voi parantua, eläin vain kituu kivuliaasti pois. Emme voineet katsoa kun rakas perheenjäsen kärsi. Niin raskas kuin päätös olikin, veimme Netan eilen eläinlääkäriin viimeistä kertaa. Enää se ei laittanut vastaan kun se vietiin autoon, enää se ei yrittänyt pois lääkärin pöydältä. Se vain katsoi hiljaa ja odotti.

  Lopullisen nukutusaineen nähdessäni minuun iski jonkinlainen paniikki; tämän jälkeen sitä ei saa enää koskaan takaisin. Mutta kun oikeasti rakastaa lemmikkiään, on tarpeen tullen valmis luopumaan siitä jos niin on sille parempi. Ei ole oikein pitää eläintä kärsimässä vain, koska itse ei pysty päästämään irti.

  

Jossain vaiheessa vaistosin, että pöydällä oli enää pelkkä kissan ruumis, tyhjä kuori. Netta itse oli jossain muualla. Ulos mennessäni tunsin jonkun läsnäolon, ihan kuin joku tarkkailisi. Vilkaisin taivaalle ja hymyilin haikeasti. Se on jossain tuolla ja katsoo meitä. Nyt se on terve. Nyt sen on hyvä olla.

Hautasimme Netan pensaan juurelle. Sen haudalle tulee keskelle pieni muistolaatta ja ympärille kukkapenkki. Myös sen pannassa ollut hopeinen kruunu laitetaan haudalle - on vain yksi todellinen kissakuningatar.

Netta oli kissa, jolla oli kultainen sydän ja viaton sielu. Se oli varmasti maailman kiltein ja lempein kissa, aina ihmisten tukena hädän hetkellä. Netta oli kissa, joka pystyi parantamaan särkyneen sydämen katseellaan.