Takaisin normaaliin..!

  Kyllä, tämä blogi palaa suruajan virkaa toimittaneelta tauoltaan! Tästä postauksesta ei nyt tule mitenkään erikoista, koska kerron vain vähän uudesta jutusta jonka opetin Necalle mökillä / isän luona, ja liitän mukaan muutaman kuvan.

  Huomasin trampoliinilla lueskellessani (en melkein ikinä pompi trampalla), että Neca yritti kovasti päästä sinne seurakseni. Se joutui venymään koko pituuteensa takajaloilla seisoessaan, mutta sai silti vain etutassunsa ja kuononta trampan reunalle. Aluksi nostin sen trampoliinille, mutta se hyppäsi pian alas, koska ei osaa olla kauaa samassa paikassa. Siispä jouduin pian nostamaan sen taas uudestaan, kun se ei päässytkään itse takaisin. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes tajusin että kyllähän tuo elukka tänne itsekin varmasti osaisi hypätä jos sen kouluttaisi. Makkaraa ja nameja joukkoon siis, tuoli trampan viereen ja koulutuksen 1. vaihe saattoi alkaa. Asetuin itse trampoliinille namipussin kanssa ja houkuttelin koiraa hyppäämään tuolin kautta luokseni. Sitten käskin sen alas vain kutsuakseni sen taas ylös.
  Kun tuolin kautta hyppääminen sujui Necsulta helposti, vaihdoin tuolin matalampaan jakkaraan. Tässä vaiheessa näytin itse mallia, koska jakkaralla koira ei mahtunut enää kokonaan seisomaan eikä se tuntunut tajuavan, ettei sen kuulukaan pysähtyä siihen.
  Jakkaravaihekin alkoi sujua kuitenkin nopeasti, joten seuraavaksi "kauttapisteeksi" päätyi pelkkä matala puulaveri. Näköjään Necan aivot on helppo huijata uskomaan, että se ei hyppää suoraan maasta, vaikka korkeuseroa ei ollut juuri nimeksikään. Maasta kun olisi ollut aivan liian pitkä hyppymatka trampalle!
  Tässä vaiheessa opetin koiran ottamaan kauempaa vauhtia (jälleen toimin itse esimerkkinä) ja raahasin sitten laverinkin pois. Lopulta Neca oppi hyppäämään ylös maanpinnan tasolta ilman mikään sortin rappusta.

  Tämä, että koirani oppi hyppäämään korkeammalle kuin on ennen uskaltanut, aiheutti sen, että ryhdyin pohtimaan voisiko sille opettaa lisääkin "ninjamaisia" taitoja... Saas nähdä mitä tuolle vielä keksin!

Tuoli, jakkara, laveri, ja lopulta ilman mitään apuvälineitä. Siitä vaan kokeilemaan, jos koiraa innostaa!

Onneksi Neca ymmärsi mistä kohtaa pitää hypätä jos ei halua törmätä verkkoon.

Neccu ja uusi, hytkyvä ulottuvuus.

Nappasin myös Shebasta tämän kuvan huomattuani, että ruokailuasento korostaa hauskasti sen turkin paksuutta. Katsokaa nyt, kuinka ohut sen kaula on, kun turkki on pannan ansiosta "liiskattuna"!

  Pienenä extrana: Terassillamme pyöri kukkamaljakon kimpussa kimalais-kärpäs-mutaatio! Mikä laji tämä nyt sitten oikeasti lienee, sitä emme ole vielä selvittäneet. Se oli iso kuin kimalainen ja raidallinenkin, mutta täysin kärpäsen muotoinen.