Paperi sen kertoo

Klikkaa kuva suuremmaksi, josset saa tekstistä selvää! Ja piti laittaa kunnon ©-merkinnät ettei
joku hullu kopioi meidän arvostelua.

    Muutamissa mätsäreissä kiertelyn jälkeen ensimmäinen virallinen näyttely takana. Arvostelustahan tuon tuloksenkin näkee, sanoisin että meni yllättävän hyvin näin ekakertalaisilta (kukaan ei hiisku mitään siitä että tämä oli oikeastaan toinen virallinen itse esittäjälle eli minulle)!

    Bortsuja oli kaiken kaikkiaan 24, narttujen AVO-luokassa 6. Meidän esiintyminen sisälsi varmaan eniten sähläämistä koko näyttelyssä. Siinä kävi kuten oletinkin - minä lähinnä tärisin kauhuissani siellä kehässä, nypin remmiä hermostuneena (onneksi koira ei moisesta piittaa, lienee tottunut...) ja heiluin sinne tänne kun yritin pysyä poissa sekä tuomarin että yleisön tieltä. Neca pisti maata. Varmaan kymmenen kertaa. Ja laukkasi. Se laukkaa vaikka minä kävelisin, siis hyppii laukka-askelia vaikkei pääse kunnon vauhtiin. Enkä minäkään osaa hölkätä nätisti, erikoista koikkelehtimista ja hypähtelyä sekin lienee. Mutta tuomari (Paul Lawless Irlannista) taisi tykätä silti kun kerran erinomaisen antoi. Itse asiassa arvostelun haettuamme hän vielä silittikin Necaa kun kävelimme hänen ohitseen.

    Oli kyllä todella mukava tuomari, tuolle voisi ihan hyvin viedä uudestaankin joskus jos sopiva näyttely sattuu naaman eteen. Suhtautui Necan kierimiseen rennosti, rapsutteli vain sitä mahasta. Minulla on jostain syystä tapana käskeä Neca englanniksi ylös kun se pistää maaten (sama ilmaisu toimii muutenkin tuolla huomionherättimenä). Ilmeisesti tuomari pisti tämän korvan taakse, sillä kun koira seuraavan kerran heittäytyi selälleen, hän ihan omatoimisesti käski sen ylös samalla komennolla mitä minä käytän.
    Tuomari taisi katsoa myös koirien ilmettä / reagointia / jotain - eli teki täsmälleen samanlaisen kädennostoliikkeen mikä meillä on istu-käskyn käsimerkki. Ja Necahan totteli, se istahti siitä paikasta ja jäi odottamaan palkkaa! Mahtanut yleisöllä olla ylipäätään hauskaa meidän esiintymistä katsoessa. Kehästä tullessamme olin tietysti innoissani punaisesta nauhasta (olin varautunut korkeintaan keltaiseen) ja tämä taisi tarttua koiraankin. Se hyppäsi suoraan kehän reunalla olleen penkin yli, onneksi siinä ei sentään istunut ketään muita kuin isäni. Sen siitä saa kun hypyttää koiraansa läheisessä matkailupuutarhassa penkkien yli...

    Että sellainen kokemus se. Auto saatiin onneksi kivan lähelle kehiä, saatiin odotella osan aikaa siellä viileässä. Ulkona oli aivan tappavan kuuma. Kuvia ei näyttelystä ole, isä yritti kyllä kuvata mutta onnistui sammuttamaan kameran ja luuli akun loppuneen kun se ei lähtenyt enää käyntiin. Syynä oli vain joku moska käynnistysnapin alla, mh. Mutta laitetaan nyt pari äsken otettua kuvaa itse elukasta nauharemmeineen.

Punainen siis laatuarvostelusta, vihreä kertoo kilpailuluokan sijoituksesta.