Potilas nimeltä Sheba

   Se on nyt sillä lailla että Ipanakissalla on joku karvaton läikkä tuossa suunnilleen lapojen kohdalla. Kamalan kutiava ja siis todellakin täysin kalju. Mitään haavaa siinä ei ole, eikä olla myöskään löydetty mitään ylimääräisä elonmerkkejä Sheba-raukan turkin seasta. Siispä tuo on täysi mysteeri. Lisäksi kissa vaikuttaa aina välillä jokseenkin vaisulta.
   Saattaa toki moinen karvanlähtö johtua esimerkiksi ruuasta mitä on syönyt (jotain Pirkan pupenoita), joten murkinat meni uusiks. Itse tosin tahtoisin kokeilla jotain allergisille kisuille tarkoitettua ruokaa ihan eläintarvikekaupasta. Hoh, pitänee taas varastaa rahaa itseltäni säästöpurkista ja painua Mustiin ja Mirriin koulun jälkeen... Viimeksi tein tällaisen ryöstöretken omille varastoilleni lauantaina, kun Neca kaipasi nameja ja leluja tänne kaupunkikotiinkin.

   Kaljua on nyt hoidettu Bepanthenilla ja ruokaöljyllä (jälkimmäisen puoleen kissakirja neuvoi kääntymään, niin hassulta kuin se tuntuukin). Koska Sheba rapsuttaa sitä koko ajan ja saattaisi siis tehdä haavan itselleen, päätin sitoa sen. Reppana siis näyttää todella jonkin pahemmankin tapaturman jäljiltä toipuvalta potilaalta siteineen päivineen.
   Aluksi side oli kaunis ja hyvin laitettu - sitten, no, se lievästi sanottuna meni huonoksi kun kissa sitä kynsi jatkuvasti, joten se on nykyään vähän vähemmän elegantti. Tosiaan sidoin kissan ensin ja vasta sitten luin kirjasta ohjeet miten se olisi pitänyt tehdä. Totesin vain että "Jaa ei taida tämä viritelmä ihan vastata standardeja..." ja katsoin epämääräistä härpäkettä huvittuneena. Nykyinen ilmiö on tosin äitini tekosia, sillä sidettä joutuu irrottelemaan ja laittamaan uudelleen paikalleen kun kaljua pitää rasvailla / öljyttää.

Tältä näytti ensimmäinen yritys. Toimi oikein hyvin.

Rispaantunut kangas kiertää kaulan jokseenkin jännästi nykyään.
Katoaa jonnekin karvojen sekaan.

Tällainen se on nykyään. Huomaa että sitä on revitty kynsillä
kerran jos toisenkin.

   Nyt sitten vain odotellaan että lähteekö se parantumaan. Jos ei mitään positiivista ala tapahtua, niin sitten se olis eläinlääkärireissu. Katsotaan nyt jos hakisin sitä allergikkokissojen ruokaa tuolle, parhaassa tapauksessa jonkun pienen testipussin jos onnistuisin jostain onkimaan. Necan kanssa tehdyltä shoppailureissulta toin pojalle jo huiskan riikinkukkohöyhenillä varustettuna, vähän jotain uutta kivaa tekemistä raukalle kun on niin kauhea kutitus mokoma selässä.