Puskia ja muutoksia

    Eeppisin otsikko ikinä! Elukoita ulkoilemassa siis, olkaa hyvät. Vau miten mielikuvituksellinen aihe. 

    Mutta ensin pientä kuulumishöpinää. Neca oli meillä täällä koko viime viikon kun isä oli Lapissa kalastamassa. Sinä aikana ehdittiin mm. käydä ostosreissulla Mustissa ja Mirrissä (hakemassa hyvälaatusta ruokaa joka ei myöskään haise teolliselta kakalta = tuo syö sitä), pitää kauneudenhoitopäivä pesun ja housuvillojen leikkelyn muodossa, käydä jätskillä puistossa ja kohdata pedomies sekä kyläillä Peetalla. Koira herätti melkein joka aamu kahdeksalta lenkille ja aamiaiselle, aikainen elukka. No jaa, kissat pistää paremmaksi - niiden aamupalan aika on seitsemältä, joskin nyt siirsin ne samaan rytmiin koiran kanssa. Ihanan, todellisena koiranomistajana vietetyn viikon jälkeen oli raskasta luovuttaa Neca takaisin isälle hoidettavaksi.

    Eläimen luovuttamisesta puheen ollen, Dari on nykyään isäni koira. Virallisesti taitaa olla meidän puoliksi, mutta käytännössä annoin sen kokonaan isälle. Venla on jo vanha, karu fakta on että isä tarvitsee aikanaan uuden mettäkaverin. Daria taas eivät kiinnosta enää tokoilut, agility tai mikään sellainen - se tahtoo vain sinne metsälle. Hyvä on, menköön metsälle. Toki itsekin voisin sen kanssa joskus käydä, mutta niin aktiivinen en kyseisessä harrastuksessa ole että pitäisin mettälle haluavan mettäkoiran itselläni kun sille löytyy parempikin harrastuskaveri.

    Sitten kun vielä Missile on alusta alkaen ollut omasta tahdostaan enemmän äitini kissa kuin minun, lopputulos on se että kun aikanaan muutan omaan kotiin, mukaan lähtevätkin vain Neca ja Sheba. Miten neljä kuudesta muuttui muotoon kaksi viidestä? Kai sitä ei pienempänä osannut valita itselleen sopivia yksilöitä - "ne on kaikki niin kivoja, mä otan tän tästä vaikkapa!". Älkää toki käsittäkö väärin, sekä Dari että Bisse ovat oikein hurmaavia ja ihania eläimiä, mutta koira tosiaan sopii isälle paremmin ja kissa vihaa minua suurimman osan ajasta.

    No mutta, kuviin:

Missile tunkee puskaan.

"Oh, BISSE!"

Hän ei vaikuta ilahtuneelta Shebalta saamastaan huomiosta...

Sillä välin Neca omistautuu ruohon nyppimiselle. Kyllä se sitä syökin
jonkin verran, mutta enimmäkseen vain nyppii yksitellen irti maasta.

Sheba ♥ puska

Nauttivan kissan ilme, ainakin melkein. Valpas.

Tämä on nyt todella random, mutta rakastan Necan hapsukarvoja!

Purukalustokin on oikein komea. Joskin epäkäytännöllinen,
eiväthän sen hampaat edes satuta kun niihin painaa sormensa.

Missukka (käytinkö tosiaan tuota nimeä?) kietoi kukan remmiinsä. Naisellista.

"Mitä, minäkö naisellinen?" Ei Bisse, et olekaan.

    Järkytän teitä vielä ilmoittamalla, että Necan kanssa suunnataan viralliseen näyttelyyn tämän kuun lopussa. Porin kv olisi siis tiedossa. Jotenkin iskee taas paniikki, ollaanko me sittenkään valmiita? Koira pistää maaten kun vieras tulee luo. Mahan alta kiinni pitäminen auttaa joskus, joskus ei. Koira pyörii seisonnassa ja liikeessä. Ohjaaja tärisee kauhusta, ei saa puheesta selvää, sekoilee suunnissa ja pyörii ympäri pahemmin kuin koira. Lupaavaa!