Sivut

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Misse-photoshoot



   Photoshoot, shootti = kuvasarja, näin yksinkertaisesti selitettynä. Löysin missileotuksen eilen illalla sängyltäni retkottamasta varsin kuvauksellisena, ja näin syntyi tämä pieni ja hyvin ylimuokattu shootti. Tällaisia kuvasarjoja näkee paljon esimerkiksi keräilynukkeharrastajien blogeissa, mikseipä kissashoottikin toimisi! Misse on melko hankala kuvattava, mutta makuultaan poseeraamisen se osaa.











sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Sairaskertomuksia




    Meillä on sairasteltu viime viikolla oikein urakalla, ja itse olen vieläkin kipeänä. Ensin alkoi oireilla Sheba. Se kävi vessassa tiuhaan tahtiin, mutta tuloksena oli aina vain minipieni kokkare. Huolestuimme äitini kanssa tästä ja epäilimme virtsakiviä, joten maanantaina soiteltiin eläinlääkäriin. Oman paikkakunnan lääkäreillä ei ollut tarvittavia välineitä kissan tutkimiseen, eikä myöskään erikoisruokaa jota se olisi tarvinnut. Siispä tiistaille aika naapuripaikkakunnan klinikalle - samaiselle, jolle olen yrittänyt saada isää varaamaan Necalle kyynärien, lonkkien ja selän kuvausajat.
    Ensiapuna, ennen kuin päästään lääkäriin, kissalle neuvottiin juottamaan runsaasti vettä. Olin yksin kotona Sheban vointia vahtimassa, joten eipä muuta kuin vesiprojekti käyntiin. Arvelin useampien, yllättäen vastaan tulevien vesiastioiden innostavan kissaa juomaan, joten sijoittelin niitä taloon peräti seitsemän kappaletta! Itselläni oli melkoinen varominen etten kaada niitä, mutta kyllä vaan ideani toimi. Kipoista ja kupeista kävivät vuoron perään litkimässä molemmat kissat ja vielä Necakin. Lisäksi Sheballe määrättiin jo kissaa näkemättäkin antibioottikuuri.



Sheba löytää yhden sinne tänne asetelluista vesiastioista.


    Seuraavaksi sairastui Neca. Maanantaina illalla kävin sen kanssa lenkillä ja huomasin koiraparan mahan olevan löysällä. Toisaalta se oli viettänyt viikonlopun isän luona, joten en sen ihmeemmin jäänyt asiaa pohtimaan - sillä on aika usein maha hieman sekaisin sieltä tultuaan, sillä se mikä sopii ajokoirille, ei aina tunnu sopivan Necalle. Kuitenkin aamulla heräsin siihen, että koira kitisi aivan hädissään ulos paljon normaalia aikaisemmin. Kävin sitten sen kanssa pihalla, todetakseni että sen masu on edelleen löysällä ja siksi sillä oli niin kiire ulos. Herättyään äitini ilmoitti käyneensä yöllä kolme kertaa koiran kanssa ulkona saman asian takia. Jostain syystä Neca oli herätellyt häntä eikä minua, oman huoneeni oven taakse se tosiaan tupsahti vinkumaan vasta aamulla.
    Jouduin siis tiistaina jälleen jäämään kotiin (mainittakoon, että missasin siis TET-päiviä apteekissa, jonne olen koko kevään todella halunnut tettiin...) vahtimaan jo kahta sairasta reppanaa. Neca alkoi myös oksennella, ja sainkin sitten olla koko aamun parinkymmenen minuutin välein joko viemässä sitä ulos tai siivoamassa mattoja -  siinä samalla kun koitin tarkkailla Sheban vointia ja tyrkyttää sille vettä.

    Päivällä pääsimme sentään vihdoin sinne lääkäriin Sheban kanssa, ja otimme myös Necan mukaan autoon jos lääkäri ehtisi sanoa siitäkin jotain. Kissaotus nukutettiin tutkimusten ajaksi ja meidät häädettiin odotushuoneeseen siksi aikaa. Kauan me saimmekin odotella, mutta tulokset olivat sitten pienoinen helpotus; virtsakiteitä sekä jokin tulehdus, ei vielä niitä pelättyjä virtsakiviä. Hoidoksi määrättiin se antibioottikuuri loppuun, sekä tarkka erikoisruokavalio jota tulee noudattaa ainakin nyt kontrollikäyntiin asti. Lisäksi kerroimme Necan tilanteen, joten koira sai kolmen päivän annokset jotain ripulilääketahnaa. Sheballe varattiin kontrollikäynti kuukauden päähän ja sainpas tungettua Necalle ne kuvauksetkin samaan syssyyn!

    Sairaskertomukset eivät kuitenkaan tähän lopu, sillä ei kahta ilman kolmatta - minäkään en selvinnyt terveenä tuosta viikosta. Se on syy myös sille, miksen ole tätä postausta tehnyt jo aiemmin. Keskiviikkona kuume nousi yhtäkkiä yli 39 asteeseen ja olen kärsinyt todella varmaan elämäni pahimmasta flunssasta. Tällä hetkellä olen sentään jo pikkuhiljaa toipumaan päin. Toivottavasti tokkurainen olotilani ei kovin pahasti näkynyt tässä postauksessa sekavana tekstinä, yritin parhaani!
    Myös molemmat karvapallot ovat hyvin varmasti selättäneet vaivansa. Necan kohdalla on yhä mysteeri, että mikä sillä oikein loppujen lopuksi oli, mutta pääasia että koira on kunnossa. Kenties sen mahan sekaisuudelle ei edes ollut sen kummempaa syytä, jonkun pöpön vain napannut itselleen jostain. Sheba yrittää tulla toimeen ruokavalionsa kanssa ja käy jo ihan normaalisti vessassa. Toivotaan, että tämä arki tästä lähtee taas sujumaan!
   Aloituskuvassa tosiaan mahakipuisena sohvalla kyhjöttävä Neca, alla nukutuksesta toipuva Sheba koriin aseteltuna:




keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Koira kokeilee






    Blogihiljainen helmikuu takana, kirjoittajalla on ollut varsin vauhdikas alkuvuosi! Mutta nytpä ehdin istahtaa koneen äärelle ja bloggaamaan.

    Otsikostakin voinee päätellä, että Necan kanssa on ryhdytty kokeilemaan kaikenlaisia pieniä elämänmuutoksia. On hankittu valjaat lenkkeilyä helpottamaan ja koiran kaulaa säästämään, opeteltu koirien ohittamista nätisti namien ja seuraa-liikkeen avulla, on muutettu ruokavaliota ja vallattu läheisiä metsäpolkuja useampana päivänä viikossa. Itsellä on mennyt elämä parempaan suuntaan ja totesin, että nyt pistetään koirankin maailma kuntoon kertarysäyksellä. Tulokset näkyvät jo, Neca on iloisempi ja uskokaa tai älkää; tämä kauhean herkkä stressaaja vaikuttaa välillä jopa vähän rennommalta. Hienosti sujuu siis! Tässä postauksessa muutamia kuvia yhdeltä metsälenkiltä, sekä loppuun vielä hieman ruokapuheita.
    Näihin kuviin on muuten testailtu uutta kuvanmuokkausohjelmaa. Ja varoitettakoon myös, että viimeisenä esiintyvä kuva muussaamista odottavasta jauheliha-annoksesta voi olla traumaattinen, ellei ole tottunut katselemaan raakaa lihaa :D



Yksi ainoa poseerauskuva. Lopuissa koira katseleekin sitten ihan muualle. 

Kallioinen ja kivikkoinen polku lammen rannassa. 

Laavulla päin on joku. 

Neca esittelee valjaitaan. 

Laskeudutaan vuorilta alas.


    Niin, se ruoka. Päätin kokeilla kaupan muonille nirsoilleen Necan kanssa kotiruokintaa. Selvitin, miten paljon suunnilleen koira tarvitsee ateriaansa lihaa (ja/tai muuta eläinkunnan tuotetta), kasveja ja erilaisia lisukkeita - ja millaiset tuotteet soveltuvat koiran ruokintaan parhaiten. Sitten vaan aineksia kasaamaan ja kivaksi mössöksi survomaan. Barffauksesta ei siis ole kyse, se menee jo niin rakettitieteeksi.
    Hyvinpä tuo näkyy voivan, muutamia viikkoja olen sitä tällä menetelmällä ruokkinut. Otus syö hyvällä ruokahalulla eikä sitä joudu enää suostuttelemaan kuppinsa ääreen. Olenkin vitsaillut, että Neca on tässä maailmassa varmaan ainoa olento, jolle osaan tehdä kelvollista ruokaa!



Jauhelihaa, salaattia, kurkkua ja tattaria sisältää tämä ateria. Lisäksi mukana on vähän 
rypsiöljyä sekä vettä. Tätä monipuolisempaakin kyllä tarjoillaan, voihan tuonne heitellä kalaa ja 
jotain erimoista lihaakin vielä esimerkiksi.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Saatiin palkintohaaste




    "Liebster tarkoittaa rakastettu, rakkain tai suosikki. Liebster-palkinnon avulla on tarkoitus saada huomiota myös niille blogeille joilla on alle 200 lukijaa. Kun teet Liebster-blog postausta, muista kertoa mitä itse Liebster tarkoittaa ja tietenkin ohjeet, jotka olen tuohon alemmas laittanut."

Ohjeet: 
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin. 

    Fawn tämän lykkäsi meille, kiitos siis hänelle! 
Sitten tulee minulle ongelmia - minne ihmeeseen tämä tästä lähtee eteenpäin? Monilla lukemillani blogeilla, joille palkinnon olisin voinut antaa, on yli 200 lukijaa. Niistäkin, joilla ei ole, pitäisi sitten muka saada valituksi vain viisi. Mutta katsotaan jos tämä löytäisi tiensä näihin blogeihin:

Once a doll, Always a doll (Silvery hei, ei ihan kahta sataa vielä!)


    Olkaapa hyvät! Ja suokaa anteeksi jos tämä tuli kovinkin puskista :'D
Loppuun vielä muutama poseerauskuva Necasta sumun kasteleman turkkinsa kera.






maanantai 13. tammikuuta 2014

Tavoitekatsaus 2013-14


    Viime vuoden alussa tehdystä listasta toteutuneet kohdat, sekä uudet tavoitteet. Jossain vaiheessa vuotta unohdin tämän listan kokonaan, mutta mitä nyt sitä katselin niin tästä huolimatta aika moni kohta taisi tulla täytettyä.


Venla
x Hihnakäyttäytymisen parantelua
- Paikka-käsky on ihan kivasti saatu alkuun, vaikka kunnolla tuo ei sitä vielä osaakaan.

Dari
x Raahataan tätä mettälle että oppii ajamaan kunnolla. No tuosta oppimisesta en tiedä, mutta metsällä on kyllä käyty.
- Temppuja ei olla opeteltu, agilityä kylläkin
- Kesälomareissulla ei yllättäen käyty ollenkaan, joten tätä ei myöskään sellaiselle saanut mukaan.

Neca
x Hihnakäyttäytyminen sujuvaksi myös maalaisympäristössä
x Kehäesiintymiseen paljon harjoitusta
x Mätsäreitä edes se muutama
x Kesällä vihdoin ja viimein kunnolla agility- ja tokotreeniä. Käytiin jopa parilla agitunnilla, hoksattiin mahdollisuus vähän myöhässä. Loppuivat mokomat niin pian sitten.

Missile
x Lisää lenkitystä
- Katsekontaktia ja keskittymistä ei saatu paranneltua, sillä neidille on hyvin vaikeaa löytää mieluista palkkiota.

Sheba
x Lisää temppuja
x Hihnassa käveleminen kunnolla haltuun. Ainakin melkein kunnolla!
x Pihassa irtiolon opettelua



Uudet tavoitteet - 2014!


Venla
- Edelleen lisää sitä paikka-käskyä, kenties jotain muutakin
- Agilitytreeniä edes niillä hypyillä
- Pyrin kuvaamaan tätä enemmän (haha eeppinen tavoite, mutta minua häiritsee ajokoirakuvieni hyvin pieni määrä)

Dari
- No jos nyt sinne mätsäriin?
- Tästäkin lisää kuvia
- Dariakin vähän useammin tänne meille käymään isän luota

Neca
- Agilitya. Paljon. Mitään kisatavoitteita en uskalla laittaa, katsotaan nyt mihin asti päästään
- Sosiaalistusta ja erilaisiin tilanteisiin ja ääniin totutusta
- Lisää temppuja ja tokoilua
- Mätsäreitä ja mahdollisuuksien mukaan myös virallisia

Missile
- Yritetään etsiä jotain sopivaa palkkaa edelleen. Jossei tätä ala vieläkään kiinnostaa niin taidan luovuttaa...

Sheba
- Agilitya ja temppukoulutusta
- Jospa saisin tämän opetettua olemaan raapimatta oveani viidestä aamulla siihen asti, kunnes se saa ruokaa. Herättelee mokoma
- Vielä lenkkiharjoittelua


    Sellaista. Rakastan listoja ja olen todennut nämä oikein hyödyllisiksi, kun joutuu itsekin miettimään että mikä näissä otuksissa on vielä kesken. Valmiiksi kai yksikään eläin ei koskaan tule, suurin piirtein jokaiselta näistä löytyi nytkin jotain kehitettävää. Missilen kohdalla oli vaikeinta, se on perus kotikissa (eikä enää edes minun vaan tosiaan äitini oma) joten en kauheasti mitään meinannut sille keksiä. Omilleni löydän helpoimmin tavoitteita. Katsotaan sitten taas, pysyykö lista allekirjoittaneella muistissa ja tapahtuuko mitään edistymistä!