Arki ja ihanuus

   Treenausta, leikitystä, lenkkeilyä ja pientä lepotaukoa. Näistä (ja postauksesta pois jääneestä ruokailusta, siivoamisesta yms) koostuu aika pitkälti meidän arkemme, jota tämä postaus nyt esittelee kuvien kautta. Kyseessä on tosin vain pieni pintaraapaisu koko lemmikin omistamisen tuomasta elämäntyylistä, mutta kyseessä ei olekaan mikään syvällinen selvitys. Vain pieniä tilannekokonaisuuksia elämän lomasta. TCT-blogiin tein juuri vähän samantyylisen postauksen, joten tehdäänpä tännekin! Kuvissa mukana jälleen lähinnä Sheba ja Neca, niiden kanssa minä eniten touhuan. Ajokoirat ovat enimmäkseen isäni vastuulla - siis myös Dari nykyään, se taisi vaihtaa omistajaa kuin varkain sen jälkeen kun oppi metsästämään ja menetti kiinnostuksensa kaikkea muuta kohtaan. Misse sen sijaan on kiintynyt äitiini eikä juurikaan edes pidä minusta, mokoma elukka.

Sheba ja agility

   Kummallisia esteitä on kasattu puutarhaan ja likka juoksuttaa radalla irrallaan olevaa kissaa. Ohi kävelevä nainen katsoo kummissaan mutta uteliaana - mitä tuolla tapahtuu? Sheba se siinä vain harjoittelee agilitya. Kissa on tosiaan ihan irti, muttei se lähde pihasta mihinkään kun on joku sitä vahtimassa - aloituskuvan tilanteessa en sitä voinut kunnolla vahtia joten se on remmissä. Säädin nimittäin kameran kanssa samalla.
   No mutta siis. Sheba oppii todella nopeasti yksinkertaisia esteitä ja juoksee helposti koko radan läpi kun sitä ohjaa osoittelemalla esteitä. Viimeisen esteen mentyään se pysähtyy pienen matkan päähän esteestä ja jää odottamaan palkkaansa.
   Tällä kertaa radalla oli kaksi hyppyä, putki sekä tasapainoilueste.

Kyllä, se on terassiaidan lauta. Yksi jäi yli kun
aitaa tehtiin, mutta on se silti ahkerassa käytössä ollut! ;)

Lentävä kissa

   Jos Sheba jostain taidostaan on "tunnettu" lähipiirissämme, niin valtavasta hyppyvoimastaan. Katti rakastaa lelujen perässä loikkimista ja todellakin hyppää korkealle. Lisäksi se juoksee ja reagoi lelun liikkeisiin nopeasti ja heittää ties mitä kuperkeikkoja siinä samalla. Tässä muutama (hyppy)kuva vauhdikkaasta leikkituokiosta.

Ilme!

Tanssia harjoittelemassa?

Voi kyllä!

Kissa kurkottaa.

Uusia maastoja

   Yritän Necan kanssa lenkkeillessäni löytää aina uusia paikkoja tutkittavaksi, jotta ulkoilu olisi koiralle mahdollisimman mielenkiintoista ja monipuolista. Ajokoirien kanssa uusiin lenkkimaastoihin ei oikein voi lähteä, koska usein se tarkoittaa metsän puolelle poikkeamista mikä taas näiden jänishirmujen kanssa ei ole hyvä idea. Ne tutkivat maastoa sitten metsästyskaudella.

  Neca oli minulla täällä kaupungissa yötä nyt vapaan aikana, ja päätin viedä sen läheiseen metsään jossa on pururatoja kuta kuinkin joka paikassa. Ainakin niitä riittää niin kauas kuin minä jaksan siellä kulkea. Reittien välissä on sitten ihan "luonnontilassa" olevaa metsää, joskin siellä menee toki pieniä kinttupolkuja. Uskaltauduin päästämään elukan irtikin - ja yllätyin positiivisesti. Kiertelimme siellä tuntikaupalla, eikä Neca kertaakaan yrittänyt lähteä omille teilleen tai juosta satunnaisten vastaantulijoiden luo. Se tuli vierelle aina kutsuttaessa, pysähtyi tai vaihtoi suuntaa kun käskin. Loistavaa!

Neca ja katsekontakti. Koiralla on siihen pakkomielle. Se... tuijottaa.

Metsään mentiin taas.

"Oh, juurakko!"

Lampi löydetty.

Kivi keskellä kiviä.

Omistajan vieressä penkillä.

Jos lähdettäis taas matkaan..

Varovasti sillalla. (Etujalkahytkähdys kamerassa..)

Pientä taukoa

   Venlasta ei ole levähdyskuvaa tähän hätään, mutta laitetaan sitten Necasta kaksi. Ihastuin tuohon toisen Neca-kuvan rättitaktiikkaan. Lenkiltä tullut, kuumasta läähättävä koira viilenee nopsasti kun kastelee ison, ohuen rätin kylmällä vedellä ja kietaisee elukan ympärille. Kannattaa kiinnittää pinneillä tai muilla klipsuilla ettei se valu koko ajan pois.

Bisse tykkää samasta musiikista kuin minä? Kännykässä on siis soitin päällä ja kaiutin
on suoraan kissan korvan takana. Ja katti vain käyttää laitetta tyynynä!

Sheba suloinen pallerokerä.

Rättitaktiikka.

Toinen väsynyt lenkkeilijä Necan lisäksi.

Edistystä havaittavissa

Yllättävän taiteellinen kuva yläkatsomon verkon kanssa...

   Tänään käytiin Necan kanssa jonkin sortin luksusluokan mätsärissä. Luksusta siksi, että päävoittona (joka ei kylläkään meille tullut) oli jopa 1000 euroa. Kyseessä oli jonkin Golden Dog Leaguen järjestämä tapahtuma. Itse näyttely oli hoidettu vähän huonosti. Paikkana toimi jäähalli, jossa oli kylmä vaikkei siellä jäätä enää ollutkaan. Lattiapinta oli todella liukas. Aikataulu ja ylipäätään koko homma takkuilivat, ja yhdessä vaiheessa järjestäjät pitivät oikein pitkän strategiapalaverinkin ja osallistujat värjöttelivät kehien laidoilla.

   Hyvä kokemus tämä silti oli, sillä Neca totteli aivan loistavasti. Se oli rauhallinen, seisoi nätisti ja yritti istua vain pari kertaa. Koira kulki hyvin vierellä kehässä, remmiä sai ajoittain pitää ihan löysälläkin ja tämä ravasi kauniisti.
   Isän valjastin taas kuvaajaksi, joskin katsomon kaukaisesta sijainnista johtuen kuvat olivat paljolti zoomattuja ja aika huonolaatuisia. Koiran pienetkin liikahdukset näkyvät heti pelkkänä sumeana kohtana kun joutuu kaukaa kuvaamaan. Siispä julkaisukelpoisen laatuisia kuvia on ihan vain pari.

Nurkassa seisoskelua.

"Nosta sitä kättä vähän että nään teidän numeron"

   Tapahtumassa oli jännä arvostelusysteemi. Kehässä pyöri vain "ohjaaja" kertomassa kuka menee mihinkäkin nurkkaan ja kuka lähtee liikkeelle. Siis kyllä, emme seisoneet rivissä vaan jokainen omassa nurkassaan. Tuomaria kehässä ei ollut. Jokainen kehässä olija äänesti omasta mielestään kauneinta koiraa siitä ryhmästä, omaa ei tietenkään saanut äänestää.
   Ensimmäisellä kierroksella sijoitukseksi neljän ryhmästä tuli yllättäen hopeaa! Olin aivan varma että eräs todella kaunis ja hyvin käyttäytyvä koira voittaisi, mutta kumma kyllä se tuli kolmanneksi kyseisestä joukosta. Eipä olisi uskonut että Neca yltää sen edelle.
   Jatkokierrokselle menivät sitten alkukehissä kultaa ja hopeaa saaneet, pronsseista en ole ihan varma olivatko ne mukana. Tässä ryhmiksessä ei sitten enää sijoituttu, mutta kotiin tuomisiksi tuli silti kunniakirja ja hopeaplakaatti. Voitte uskoa että minulla on kauhea näyttelykuume nyt!

Näyttelykoira ja palkinto. Elukan korvat muuten katosivat johonkin kuvaushetkellä =D

Tulvavesillä

   Etelä-Pohjanmaan tulvista toitotetaan keväisin mediassa kyllästymiseen asti, joskin viime päivinä tahti näyttää vähän rauhoittuneen. Nyt on lienee siis meidän vuoromme raportoida lähipellon tulvista. Kävimme Necan kanssa ne katsastamassa ja muutenkin pelloilla seikkailemassa.

   Tuo elukka lienee laihtunut taas normaaleihin mittoihinsa. Lähinnä siksi että kyseessä on jonkin sortin syömishäiriön omistava koira, ja tällä hetkellä sillä on anorektikkokausi menossa. Ei syö. Päiväkausiin. Sitten syö vähän. Ja paastoaa taas. Kummallinen tapaus se on, mutta kai se ite sitten tietää parhaiten millon sopii syödä, ainakin omasta mielestään.

Jokin odottaa kaukaisuudessa.

Matkaanlähtö salaman lailla.

Keskellä vettä keskellä ei-mitään.

Miltä vesi haisee?

Kohti uusia rantoja!

Ei tää kylmää ole.

Hey there! Veden alla on toinen maailma.

Laineita ja myrskyä siellä missä koira kulkee.

Maan, taivaan ja meren tulvalammikon sotasankari! Kuvan kumma nimi
tuli tästä kappaleesta, jossa lauletaan "riku to sora to umi no yuusha".
Umi tosin tarkoittaa siis merta, mutta sellaista ei nyt ollut saatavilla.

Matkalla jonnekin? Matkalla horisonttiin?

Ei, takaisin takaisin. Ei lähdetä enää kauas.

Mennään kotiin, et sä pysyisi perässä ja mun tulis ikävä.

Kuvatarina: Etsivä ei löydä

   Neca ja Sheba ovat viime vuoden vaikeuksien jälkeen tainneet oppia sen yhteisen kielen. Ainakin joskus kommunikointi luonnistuu, kuten tässä tarinassa. Se ei silti tarkoita, että yhteinen metsälenkki onnistuisi - tai no lenkille voivat lähteä yhtäaikaa mutta siitä, kuljetaanko yhdessä, tulee erimielisyyksiä. Tämä on tarina kaksikon tavallisesta metsäretkestä - yhdessä ja erikseen. Mukaan mahtuu kulttuurishokki, päätöntä juoksentelua ja toivotonta lenkkiseuran etsintää!

Neca: Hei kissa! Just sä! Mihin me ollaan menos?

Sheba: Ai miten niin me? Sinua ei ole kutsuttu.

Neca: ...  No hei kato nyt kuiteskin, näytän sulle jotain hienoa!

Sheba: *syvä huokaus* No mitä?

Neca: Kato kato nyt tarkasti. Tää on meidän koirien suurta hupia...

Neca: .. syödään LUNTA!

Sheba: Ei IKINÄ! Minä en vajoa niin alas että popsisin likaista lunta!

Sheba lähtee järkyttyneenä pois.

Neca: Nyt se jätti mut iiihan yksin ;__;  (Neca hei, kuvaaja on paikalla!)

Samaan aikaan toisaalla...
Sheba: Ah, ihana rauha. Eikä yhtään koiraa!

Tuolla jossain Neca piristyy jälleen...
Neca: Mutta hei, voinhan mä etsiä sen kissan n_n

Neca: Sheeebaaa! Missäs majailet?

Sheba: Voi ei, rauhani on mennyttä ._.'

Neca: Kissa hoi!
Sheba: Se ei huomaa o_o

Sheba: Haha, sinne se meni!

Sheba: Nyt minäkin voin jatkaa päiväkävelyäni rauhassa. Toivottavasti
se koiraeläin ei ihan heti hoksaa tulla takaisin.

Sheba: Jos hiivin ensin ihan hiljaa, ehkä se ei löydä minua...

*Taps* Sheba pysähtyy.

Sheba: Ihan kuin olisin kuullut jotain...
Neca: *huutelee jossain kaukana* Kissakissakissa! Missä kissa!
Löydän sinut vielä!!

Neca: Hehehe, se meni tänne päin, mokoma ketku!

Sheba: Taivas varjelkoon, sieltä se taas syöksyy -.-

Sheba: Mutta minäpäs olen fiksu kissa ja menen tänne näin.
Tiedän parikin hyvää piilopaikkaa tällä suunnalla.

Hetken kuluttua...
Sheba: Kas niin, tästä sopii tarkkailla tilannetta.

Neca: Hei katti! Mä löysin sun jäljet! 8)

Sheba: Selvä se, muttet löydä minua. Varsinainen piiloni on nimittäin täällä!

Sheba: Olen tosi hyvä maastoutumaan, mutta sitä tuo hurtta ei tiedä.

Neca: ??  Se kissa.. katosi :o
Hyvä on, Sheba, mä meen kotiin!

Kissa hiipii takaisin puunrungolle kun Neca on lähtenyt.
Sheba: Mjeh mjeh, se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa! *myhämyhä*