Tauko ja sen syyt

  (Tämä sama postaus menee molempiin blogeihin, koska jotku lukee vaan lemmikkiblogia ja toisin päin =))

  Eli kuten olette varmaan huomanneet, blogeissa on ollut aivan hiiskutin pitkä hilijaasuus. Johtuu siitä, että ensin minulla oli joku kauhea kiirekausi (on kyllä vähän edelleen..), juoksin kuta kuinkin suoraan pisteestä A suoraan pisteeseen C ja vähän kaikkea jäi välistä. Sitten koneemme otti ja pimahti.

  Blogger tukee seuraavia selaimia: Chrome, Explorer, Firefox ja Safari. Viimeisimmällä tosin ei blogger toimi meidän käyttöjärjestelmällä. Koneen pimahtamisen jälkeen Firefox ja Chrome eivät toimi ollenkaan. Explorerissa taas on uutisoitu olevan joku turvallisuusriski, joten eipä tuotakaan uskalla avata. Ainoa omalla koneellani toimiva selain on siis Opera, joka taas ei sovi yhteen bloggerin kanssa. Ymmärrätte varmaan ettei tässä tilanteessa saa kirveelläkään postausta tehtyä, vaikka aikaa, inspiraatiota ja materiaalia olisi =D

  Tätä informaatiopostausta teen nyt isän koneella, mutta tällä en saa tehtyä mitään kunnollista tekstiä kun kaikki kuvat ja kaikki on omalla koneella, enkä muutenkaan edes viitsisi vallata tätä yhtään enempää. Minun tänne lataamani jutut kun vievät varmaan jo puolet koko koneen muistitilasta, eikä tämä edes ole miun kone vaan tosiaan isän oma.. >_<

  Toivotaan että tämä vauhti tästä vähä tasaantuis ja oma kone saatais kuntoon, että pääsen taas blogeja päivittämään kunnolla! n_n

Kesäpäivän Neca-kuvailua

  Isän luona ollessani treenasin Necan kanssa ulkona ja myös kuvasin sitä kun pidimme taukoa.

Ota koppi!

   Necsulla on tosiaan ninjakoulutus tällä hetkellä menossa! Tuolien varaan tuetuilla laudoilla hyppiminen sujuu jo oikein hyvin, samoin viistoa puulevyä vasten hyppääminen ja heti takaisin ponnahtaminen. Gingasta vedän näitä ideoita, otan joitain suht helppoja liikkeitä ja mietin, miten ne saisi koiralle opetettua. Saa nyt nähdä oppiiko tuo koskaan mitään varsinaisia ninjaliikkeitä, mutta ei se mikään toivoton tapaus ole! =D
   Neca rakastaa tätä touhua, se kun on vähän kuin agilityä, mutta vaatii enemmän myös aivotyötä ja sehän tuolle rodulle sopii loistavasti. Kovin pitkiä treenejä ei voi kerralla vetää, sillä tämä on myös koiralle fyysisesti hieman agia raskaampaa.
   Pari kertaa otus on arvioinut hyppymatkan väärin ja mätkähtänyt maahan (tästä syystä on hyvä, että käyttämäni tuolit ovat matalia!). Se kuitenkin vain vilkaisi ympärilleen ja yritti käskemättä uudestaan. Sama sinnikkyys Necasta näkyi jo pikkupentuna: pihallamme oli iso hiekkakasa, jolle koira yritti kielloista huolimatta jatkuvasti kiivetä, kun vain vähänkin omistaja vilkaisi eri suuntaan. Se ei millään päässyt ylös asti, koska kasan reuna oli niin jyrkkä. Monet kerrat se luisui sieltä hiekka- ja kivivyörymän kanssa alas, mutta yritti aina uudestaan. Kerran se tuli niin kovalla vauhdilla alas, että ontui sen jälkeen. Samaa jatkui varmaan monta viikkoa, ja sinä aikana penska tietty kasvoi. Yhtenä päivänä ihmettelin, että minne se kakara katosi. Äkkäsin Necsun hiekkakasan päältä istumasta ja katsomasta minua turkki sotkussa ja hiekkaa kuonossa, mutta naamallaan ylpeä ja voitonriemuinen ilme =D

Loppukevennys: Hämmästynyt Neca

Tämän ilmeen nähtyäni en voinut olla lisäämättä tuota tekstiä!

Takaisin normaaliin..!

  Kyllä, tämä blogi palaa suruajan virkaa toimittaneelta tauoltaan! Tästä postauksesta ei nyt tule mitenkään erikoista, koska kerron vain vähän uudesta jutusta jonka opetin Necalle mökillä / isän luona, ja liitän mukaan muutaman kuvan.

  Huomasin trampoliinilla lueskellessani (en melkein ikinä pompi trampalla), että Neca yritti kovasti päästä sinne seurakseni. Se joutui venymään koko pituuteensa takajaloilla seisoessaan, mutta sai silti vain etutassunsa ja kuononta trampan reunalle. Aluksi nostin sen trampoliinille, mutta se hyppäsi pian alas, koska ei osaa olla kauaa samassa paikassa. Siispä jouduin pian nostamaan sen taas uudestaan, kun se ei päässytkään itse takaisin. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes tajusin että kyllähän tuo elukka tänne itsekin varmasti osaisi hypätä jos sen kouluttaisi. Makkaraa ja nameja joukkoon siis, tuoli trampan viereen ja koulutuksen 1. vaihe saattoi alkaa. Asetuin itse trampoliinille namipussin kanssa ja houkuttelin koiraa hyppäämään tuolin kautta luokseni. Sitten käskin sen alas vain kutsuakseni sen taas ylös.
  Kun tuolin kautta hyppääminen sujui Necsulta helposti, vaihdoin tuolin matalampaan jakkaraan. Tässä vaiheessa näytin itse mallia, koska jakkaralla koira ei mahtunut enää kokonaan seisomaan eikä se tuntunut tajuavan, ettei sen kuulukaan pysähtyä siihen.
  Jakkaravaihekin alkoi sujua kuitenkin nopeasti, joten seuraavaksi "kauttapisteeksi" päätyi pelkkä matala puulaveri. Näköjään Necan aivot on helppo huijata uskomaan, että se ei hyppää suoraan maasta, vaikka korkeuseroa ei ollut juuri nimeksikään. Maasta kun olisi ollut aivan liian pitkä hyppymatka trampalle!
  Tässä vaiheessa opetin koiran ottamaan kauempaa vauhtia (jälleen toimin itse esimerkkinä) ja raahasin sitten laverinkin pois. Lopulta Neca oppi hyppäämään ylös maanpinnan tasolta ilman mikään sortin rappusta.

  Tämä, että koirani oppi hyppäämään korkeammalle kuin on ennen uskaltanut, aiheutti sen, että ryhdyin pohtimaan voisiko sille opettaa lisääkin "ninjamaisia" taitoja... Saas nähdä mitä tuolle vielä keksin!

Tuoli, jakkara, laveri, ja lopulta ilman mitään apuvälineitä. Siitä vaan kokeilemaan, jos koiraa innostaa!

Onneksi Neca ymmärsi mistä kohtaa pitää hypätä jos ei halua törmätä verkkoon.

Neccu ja uusi, hytkyvä ulottuvuus.

Nappasin myös Shebasta tämän kuvan huomattuani, että ruokailuasento korostaa hauskasti sen turkin paksuutta. Katsokaa nyt, kuinka ohut sen kaula on, kun turkki on pannan ansiosta "liiskattuna"!

  Pienenä extrana: Terassillamme pyöri kukkamaljakon kimpussa kimalais-kärpäs-mutaatio! Mikä laji tämä nyt sitten oikeasti lienee, sitä emme ole vielä selvittäneet. Se oli iso kuin kimalainen ja raidallinenkin, mutta täysin kärpäsen muotoinen.

~ Ajasta ikuisuuteen ~

   6.5.1996 - 2.7.2012      

  

Yksi on joukosta poissa, yhden paikka kotonamme on tyhjä, yksi on siirtynyt rajan taakse. 

   Vanha Netta sairastui munuaissairauteen, joka on hyvin yleinen kissoilla. Sairaudesta ei voi parantua, eläin vain kituu kivuliaasti pois. Emme voineet katsoa kun rakas perheenjäsen kärsi. Niin raskas kuin päätös olikin, veimme Netan eilen eläinlääkäriin viimeistä kertaa. Enää se ei laittanut vastaan kun se vietiin autoon, enää se ei yrittänyt pois lääkärin pöydältä. Se vain katsoi hiljaa ja odotti.

  Lopullisen nukutusaineen nähdessäni minuun iski jonkinlainen paniikki; tämän jälkeen sitä ei saa enää koskaan takaisin. Mutta kun oikeasti rakastaa lemmikkiään, on tarpeen tullen valmis luopumaan siitä jos niin on sille parempi. Ei ole oikein pitää eläintä kärsimässä vain, koska itse ei pysty päästämään irti.

  

Jossain vaiheessa vaistosin, että pöydällä oli enää pelkkä kissan ruumis, tyhjä kuori. Netta itse oli jossain muualla. Ulos mennessäni tunsin jonkun läsnäolon, ihan kuin joku tarkkailisi. Vilkaisin taivaalle ja hymyilin haikeasti. Se on jossain tuolla ja katsoo meitä. Nyt se on terve. Nyt sen on hyvä olla.

Hautasimme Netan pensaan juurelle. Sen haudalle tulee keskelle pieni muistolaatta ja ympärille kukkapenkki. Myös sen pannassa ollut hopeinen kruunu laitetaan haudalle - on vain yksi todellinen kissakuningatar.

Netta oli kissa, jolla oli kultainen sydän ja viaton sielu. Se oli varmasti maailman kiltein ja lempein kissa, aina ihmisten tukena hädän hetkellä. Netta oli kissa, joka pystyi parantamaan särkyneen sydämen katseellaan.

Kuvapostaus: KOIRASYNTTÄRIT! ♥

Heij kaikille lukijoille! Sain vihdoin (tahdonvoiman ja kärsivällisyyden avulla) ladattua kaikki synttärikuvat koneelle. Tämä postaus on siis kuvapostaus, eikä ihmeemmin sisällä kuulumisia. Kuvat ovat enimmäkseen nyt maanantaina vietetyiltä partacollieveljesten Miskan ja Rallin synttäreiltä, sieltä tuli parempia kuvia. Me olimme siis vieraina. Meidän koirien omilta synttäreiltä on lopussa jonkun verran kuvia, tulin taas parempia otettuani karsineeksi niitä reilusti, eh. Eli siitä vaan selaamaan koko kuvarysä!

HUOM Koska Blogger ketkuilee taas vaihteeksi, jouduin laittamaan kuvat pienemmissä ryhmissä kuin alunperin oli tarkoitus, mistä johtuvat oudot välit joidenkin kuvien jälkeen. Koittakaa kestää!

Lelun perään!

Eivät huomanneet, että lelu tippui jäälle... (Kyllä, partisten omistajien takapihalla on ihana pikku lampi!)

Löytyi..

Muttei sitä uskalla hakea.

Neca auttaa.

Voikohan tässä uida..?

Se tunne kun saat koirastasi kuvan, jossa se näyttää ulvovan, vaikkei se ikinä ulvo ♥

Pojat tykkää tytöistä, tämä huomattiin kyllä.

Ehtihän sitä omistajaakin välillä käydä moikkamassa.

Kuvatarina siitä miten Ralli yrittää houkutella Necan luokseen, siinä kuitenkaan onnistumatta...

Laitetaan lelu veteen..

"Neca, tuu auttamaan!"

HUMPSIS!

Takaisin kuivalle maalle!

"Saat kuule ite hankkia sen sieltä vedestä pois!"

Kuta kuinkin näin synttäreitä juhlivat koirat reagoivat ruokakutsuun...

Kuka häiritsee leikkihetkeä?

Ai, sehän..

..olikin..

..ruokakutsu!

Sitten tämä köyhähkö kuvajoukko omilta synttäreiltämme:

Dari-parka ei pääse häkistään vapaaksi leikkimään edes synttäreillään, koska se ei enää pysy pihassa.

Vieraat hinkuvat terassille.

Leikkihetki.

Lelujen valtias tai jotain..

Darikin saa vieraiden lähdettyä osansa synttärifiiliksistä: lautasellisen nameja!

Lahjasaldo. Vihreä, mulkosilmäinen kukko-kana-ankka on minulta, muut kaksi koiravieraiden omistajilta.

Saatiin tällainen supersöpö kortti! ♥♥

  Siinä oli kaikki kuvat mitä koirasynttäreistä on, kissasynttärit onkin sitten asia erikseen. Niitä vietetään tässä toukokuun puolessa välissä. Tämä on kompromissi, sillä ensimmäinen kissasyntymäpäivä oli eilen (Sheba 2v, saa lähettää kommenttien kautta rapsutuksia,välitän ne hänelle ♥) ja viimeisin on sitten 25. päivä tätä kuuta (Misse 5v). Siinä välissä Nettakin täyttää sen 16 vuotta. Huh huh, mitä synttärirumbaa, itsellänikin oli juuri äsken synttärit, ja vähän aikaa sitten oli Lillylläkin ja ja..!