Missen tolppaleikkejä

   Sain bissekissan kerrankin kunnolla kameran eteen kiipeilemään. Tuo laiskamato harvemmin mitään erikoista puuhaa, elelee vain tylsästi korissaan. Sama koskee oikeastaan myös Shebaa, toki molempiin saa elämää kunhan jaksaa itse aktivoida niitä. Neca on oikeastaan eläimistämme ainoa, josta löytyisi joka postaukseen jotain kerrottavaa, se kun on aina häärämässä jotain eikä pysy sekuntiakaan paikallaan. Joka tapauksessa, nauttikaa maailman ärsyttävimmän katin leikkihetkestä:

    Nykyinen tolppamme tuskin tulee kauaa tuossa olemaan, sen verran raihnainen kapistus on ja varmaan hajoaa pian. Keikkuu ja natisee eikä pysy kasassa. Tätä varten olen kehitellyt melkoisen suunnitelman kissoille - kiipeilyteline, joka on täysin varmasti huojumaton. Sen kannattelevina osina kun ei ole huteria pötkylöitä, vaan puusta tehtyjä "laatikoita". Osaan näistä palikoista pääse sisälle, osa on vain korkeutta antamassa. Lisäksi siihen tulee kaksi "polkua" sekä raapimislauta. Kaava tuossa alla, tosin sillä lisäyksellä että kakkoskerroksen umpinainen palikka olisi myös tarkoitus päällystää tolppanarulla. Värit kuvaavat vain kerroksia, ei siitä tuon väristä tule. Tein tämän kaavan upeasti paintilla (ja laatu on sen mukainen..) isälleni, jonka vastuulla on härpäkkeen toteutus. Tulostettuun versioon on tehty vielä selkeyttäviä merkintöjä, esimerkiksi aukot on numeroitu, valitettavasti te saitte nyt tämän epäselvän version katsottavaksi =/

Ostoksia ja mainontaa

   Pientä ostosesittelyä tosiaan, sekä loistavaksi mainosmieheksi todettu Sheba. Kissapojan kalju läntti lienee paranemaan päin, ainakin siihen on tupsahtanut pieni karvatukku "keskelle ei mitään".. Siteestäänkin se on päässyt eroon, lähinnä siksi että repi sen kynsillään rikki.
   Mustista ja Mirristä siis nämä meidän lemmikkitalouden uusimmat hankinnat. Mukana sekä minun ja Necan viime viikonlopun shoppailut (joista osa on jo syöty tai hajotettu, siksi tässä ei tosiaan ole ihan kaikkea) sekä äiteen tämänpäiväisiä ostoksia. Kissoille on nyt käyty hakemassa sitä allergisten kattien muonaa tänään, ihan kunnon kokoinen pussi sitä tuli. Kuitit jos olisi tallella niin sais hinnatkin kuvateksteihin, mutta ei.. =D

Tämä oli puhdas heräteostos. Tosin onhan tuo vanha kaupunkikelpoinen
remmi jo aika kulunut, mutta täytyy myöntää että nappasin tämän vaan telineestä
koska nätin värinen ja halvalla sai.

Aloituskuvassakin esiintynyt nahkakettu. Mukava riepoteltava elukka jossa ei ole
täytettä ollenkaan sisällä - todellinen unelmalelu sekä Necalle että omistajalle!
Tämä osaa myös vinkua. Ainoa miinus tulee siitä että jalasta lähti ruskea "kuviointi"
heti irti ja koira söi sen. Pahus.

Luontohenkinen pakkaus ja "100% NATURAL"-läiskä vetivät minua puoleensa.
Necaa taas houkutti kanantuoksuinen sisältö, joka paljastui koostumukseltaan hyvin
pahvimaiseksi. Siispä nämä saivat nimen Pahvikana, mutta koira tykkää. Samoin Sheba!

Äitee toi näitä kaksi pussillista. Hammastikut ovatkin meillä ahkerassa käytössä.

   Viikko sitten Neca oli ensimmäistä kertaa eläessään kauppareissulla. Kuonopantaa lähdettiin hakemaan, vaan kaikkea muuta tuli ostettua. Eihän tuo enää edes vedä hirveästi.. eihän? Ei ainakaan kaupunkioloissa, shoppailupäivä sujui oikein hyvin. Käytiin tosin vain tuolla Mustissa ja Mirrissä, mutta siellä viivyttiinkin aika pitkään ja tosiaan kävellen oltiin liikenteessä.
   Putiikissa oli myös joku pikkukoira (taisi olla pinseri?) joka räksytti Necalle aivan hulluna, mutta tämä se vain katseli toista koiraa kummissaan ja suuntasi sitten kanssani leluosastolle.
  Namiosastolle mennessämme käskin koiran valita itselleen jonkun mukavan pureskeltavan ja lupasin sitten ostaa sen sille. Elukka päätyi tummanruskeaan patukkaan, joka oli joskus ollut lammas jos nyt oikein muistan. Kauan se teki valintaansa, pähkäili tämän ja erään toisen patukan välillä. Nostettuaan sopivan yksilön laatikosta ja ojennettuaan sen minulle Neca yritti ottaa vielä toisenkin herkun itselleen. Huomautin vain tyynesti että "Sä otit jo yhen", jolloin koira perääntyi namien luota ja jäi katsomaan minua - mennäänkö takaisin leluosastolle?
  Kassajonossakin koira käyttäytyi nätisti ja istuutui heti käskystäni, mitä en kyllä olisi ikinä uskonut kun paikka oli täysin uusi ja täynnä ihmisiä. Tuli kyllä sellainen fiilis että "Jestas mulla on hyväkäytöksinen unelmakoira ♥". Pieniä arjen iloja koiranomistajan elämässä, kyllä vain.
  Ehti Neca hauskuuttaakin minua ja myyjää. Kun kaivoin lompakkoa laukustani, koira hypähti tiskiä vasten ja jäi tuijottamaan korttilaitetta kuin miettisi miten se toimii. Sanoin sille nauraen ettei taida koiralla olla korttia, saati sitten rahaa ostosten maksamiseen, kiitos vaan, ja käskin sen sitten alas n_n'

  Alla vielä myyntitykki Sheba tositoimissa:

"Tässä on upea Brit Care -kissanruoka!"

"Tämä on kastroiduille allergiakissoille tarkoitettua, kuten pakkauksessa lukee"

"Lisäksi tämä tuoksuu ja maistuu niin herkulliselta, etten minäkään voi sitä vastustaa!"

Potilas nimeltä Sheba

   Se on nyt sillä lailla että Ipanakissalla on joku karvaton läikkä tuossa suunnilleen lapojen kohdalla. Kamalan kutiava ja siis todellakin täysin kalju. Mitään haavaa siinä ei ole, eikä olla myöskään löydetty mitään ylimääräisä elonmerkkejä Sheba-raukan turkin seasta. Siispä tuo on täysi mysteeri. Lisäksi kissa vaikuttaa aina välillä jokseenkin vaisulta.
   Saattaa toki moinen karvanlähtö johtua esimerkiksi ruuasta mitä on syönyt (jotain Pirkan pupenoita), joten murkinat meni uusiks. Itse tosin tahtoisin kokeilla jotain allergisille kisuille tarkoitettua ruokaa ihan eläintarvikekaupasta. Hoh, pitänee taas varastaa rahaa itseltäni säästöpurkista ja painua Mustiin ja Mirriin koulun jälkeen... Viimeksi tein tällaisen ryöstöretken omille varastoilleni lauantaina, kun Neca kaipasi nameja ja leluja tänne kaupunkikotiinkin.

   Kaljua on nyt hoidettu Bepanthenilla ja ruokaöljyllä (jälkimmäisen puoleen kissakirja neuvoi kääntymään, niin hassulta kuin se tuntuukin). Koska Sheba rapsuttaa sitä koko ajan ja saattaisi siis tehdä haavan itselleen, päätin sitoa sen. Reppana siis näyttää todella jonkin pahemmankin tapaturman jäljiltä toipuvalta potilaalta siteineen päivineen.
   Aluksi side oli kaunis ja hyvin laitettu - sitten, no, se lievästi sanottuna meni huonoksi kun kissa sitä kynsi jatkuvasti, joten se on nykyään vähän vähemmän elegantti. Tosiaan sidoin kissan ensin ja vasta sitten luin kirjasta ohjeet miten se olisi pitänyt tehdä. Totesin vain että "Jaa ei taida tämä viritelmä ihan vastata standardeja..." ja katsoin epämääräistä härpäkettä huvittuneena. Nykyinen ilmiö on tosin äitini tekosia, sillä sidettä joutuu irrottelemaan ja laittamaan uudelleen paikalleen kun kaljua pitää rasvailla / öljyttää.

Tältä näytti ensimmäinen yritys. Toimi oikein hyvin.

Rispaantunut kangas kiertää kaulan jokseenkin jännästi nykyään.
Katoaa jonnekin karvojen sekaan.

Tällainen se on nykyään. Huomaa että sitä on revitty kynsillä
kerran jos toisenkin.

   Nyt sitten vain odotellaan että lähteekö se parantumaan. Jos ei mitään positiivista ala tapahtua, niin sitten se olis eläinlääkärireissu. Katsotaan nyt jos hakisin sitä allergikkokissojen ruokaa tuolle, parhaassa tapauksessa jonkun pienen testipussin jos onnistuisin jostain onkimaan. Necan kanssa tehdyltä shoppailureissulta toin pojalle jo huiskan riikinkukkohöyhenillä varustettuna, vähän jotain uutta kivaa tekemistä raukalle kun on niin kauhea kutitus mokoma selässä.

Auringonlaskun maa

Kumpikin istuu omalla tavallaan hassusti.

   Nappasin sunnuntaina molemmat koirani pihalle ja yritin saada niistä kerrankin kunnollisia kuvia. Noh, eihän se ottanut onnistuakseen. Dari ei tullut juurikaan tuohon keskelle pihaa, missä olisi parhaat kuvausmahdollisuudet. Sen sijaan se pyöri jatkuvasti mökin ja ulkorakennusten läheisyydessä ilmeisesti jotain syömäkelpoista etsimässä. Neca taas... bortsu loikki ympäriinsä loputtomalla bortsuenergiallaan. Varsinkin juuri silloin kun olisin yrittänyt kuvata sitä kunnolla sivusta päin.

   Toisaalta Necusta ei tällä hetkellä taida saada kovin edustavia kuvia, sillä se on paisunut suorakaiteeksi. Tarkoitan tällä sitä että elukalla ei ole mitään linjoja enää, koska nyt kun se on pitkän oma-aloitteisen paastoamisen jälkeen alkanut taas syödä, niin sehän kans syö. Voihan!

Necan kanssa piipahdettiin myös hämärtyvässä metsässä. Lumisade näyttää kamerassa hauskalta!

Psykopaatti-ilme

Dari surusilmä

   Ajattelin tehdä jokaiselle elukalle listan tavoitteista tälle vuodelle. Suurin osa näistä on tällaisia "perus helppo saavuttaa" -tapauksia, jotta saadaan jotain aikaankin. Kursivoidulla sellaiset "tehdään jos suinkin jaksetaan / ehditään / muistetaan" -tavoitteet, tai no lähinnä haaveet =D

Venla ~

- Hihnakäyttäytymisen parantelua
- "Paikka"-käsky kunnolla hallintaan

Dari ~

- Edes pariin mätsäriin
- Raahataan tätä mettälle että oppii ajamaan kunnolla
- Jotain temppuja lisää, saa ny nähä mitä
- Vaihteeksi Darcia mukaan jonnekin kesälomareissulle
- Joku virallinen näyttely

Neca ~

- Hihnakäyttäytyminen sujuvaksi myös maalaisympäristössä, kaupungissa kyllä toimii kuin mikäkin unelmakoira ._.
- Kehäesiintymiseen paljon harjoitusta
- Mätsäreitä edes se muutama, ongelmana vaan tahtoo olla se ettei niitä järjestetä juurikaan
- Kesällä vihdoin ja viimein kunnolla agility- ja tokotreeniä
- Metsäympäristöön ninjakoulutukseen, jos sopiva alue löytyy

Missile ~

- Lisää lenkitystä
- Mahdollisesti jakajan avulla Sheban kanssa yhdessä lenkille
- Katsekontakti ja keskittyminen paremmaksi että tätä saa joskus kunnolla koulutettuakin

Sheba ~

- Lisää temppuja
- Hihnassa käveleminen kunnolla haltuun
- Pihassa irtiolon opettelua

   Sillä lailla. Sitten vuoden lopuksi katsastetaan mitä on saatu aikaiseksi vai onko tapahtunut yhtään mitään. Pirskatti ku vieläki meinaa se Netan nimi ihan väkisin tunkea tuonne listaan. Kai sillekin raukalle olis voinu laittaa että hauta ympäristöineen kuntoon, siinä ei vieläkään ole edes kunnon kiveä tai mitään.

Sheba sekoilee

   Kissoistamme tämä nuorimmainen on jatkuvasti hääräämässä jotain, välillä myös kaikkea ihan järjetöntä. Tunkee maton alle vain heiluttaakseen häntäänsä sieltä, leikkii kumisaappaiden nauhoilla, taistelee saadakseen pallonsa korista (ihan tavallinen metallikori ja tämä ei osaa ottaa palloa sieltä!), piileskelee ja kiipeilee milloin missäkin... Lisäksi se osaa liudan toinen toistaan hassumpia, söpömpiä ja epäkäytännöllisempiä temppuja. Kun kaikki edellä mainittu lasketaan yhteen, kissapojan tavallisesta päivästä saa aikaan vaikka kokonaisen blogipostauksen!

   Jälleen yksi liikkuva kuva - tällä kertaa kierivästä Shebasta. Söpö, eikö olekin? Kieriminen on siis yksi näitä temppuja mitä olen sille opettanut. Pitäisi varmaan opettaa kuperkeikkakin, erään kaverini kissa osaa sen..

  Pallo-kori-toilailua tulin myös kuvanneeksi. Laitetaan katin lempipallo koriin, jonka rei'istä se ei juuri ja juuri mahdu putoamaan pois. Jostain syystä Sheballa on vaikeuksia ymmärtää, että kurkottamalla yläkautta pallon saisi helposti napattua itselleen. Kissa yrittää aina vetää se aukoista ulos.

Siellä se on.

Melkein...

.. vaan ei sittenkään.

Veeenyyy...

*HAUKS!*

Onnistuihan se lopulta. Mutta tämä oli jo toinen kerta kun pallo joutui tuonne,
eikä edellisestä voitosta ilmeisesti oltu opittu juuri mitään..

   Meillä on kotona menossa tällä hetkellä melkoinen remontti, itse asiassa juuri minun huoneessani. Poistettavaa tavaraa on raahattu äiteen makkariin, minne kissatkin onnistuivat tunkeutumaan. Lopputuloksena se, että Misse istuu tavarakasan päällä ja Sheba.. mönkii sen alle.